Herefordshire, here we come.

Hostellimajoitukseen kuului ilmainen aamiainen, joka oli ihan ok. Muroja, leipää, teetä, kahvia ja mehua. Check-out on 10.30 am, mutta taidamme lähteä liikkeelle jo aiemmin. Bussi Birminghamiin lahtee 10.55 (asema on kylla kahden minuutin kävelymatkan päässä tästä), mutta sitä ennen pitää etsiä kauppa ja Miiralle nenäliinoja. Miiran heinänuha on villiintynyt ja doupattunakin tuo niiskuttelee koko ajan. Niiskuttelu on todella hermostuttavaa kuunneltavaa. Säälin huonetoveriamme, joka yritti aamulla nukkua, kun Miira niisti ja niiskutteli.

Birminghamissa olemme pari tuntia ja sitten bussilla Ledburyyn. Ledburyssa olemme taas hotellissa yötä, joten pehmeämmät sangyt ovat odotettavissa kahdeksi seuraavaksi yöksi. Huomenna menemme Weston’sin siideripanimolle ja adoptoimme omenapuun 5-vuotishääpäivamme kunniaksi. Puuhäät, you know. Ehkä maistelemme muutamia siidereitäkin… (varsinkin kun maistelu on ilmaista… eihan me muuten…).

Brighton – Oxford

Brightonissa seikkailtiin Pierillä, jossa katseltiin laitteita, syötiin välipalaa, otettiin kuvia ja käytiin vanhanaikaisessa karusellissa (hurjapäät!). Ostettiin postikortteja, jotka kirjoitettiin myöhemmin kahvilassa (jossa unohdin erikseen mainita, etta haluan teeni ilman maitoa, urgh) Kent Townissa. Kent Town on paikallinen homokeskittyma ja siella käveltiin edestakaisin, pistäydyttiin parissa kaupassa ja… siina se. Tuli nälkä ja lähdettiin etsimaan ruokapaikkaa Lanesilta.

Sopiva ravintola löytyi ennen kuin nälkä oli ihan järjetön: syötiin italialaisessa ketjupaikassa, joka oli nimestaan huolimatta erittäin hyvä (Pizza Express). Mina söin neljän juuston pizzan, johon pyysin vielä vähän kinkkua lisäksi, Minna Nostrana-nimisen kanasalaattiannoksen.

Vatsat täynnä lähdettiin kohti Pink Housea, koska kello lähestyi kuutta. Sue ei ollut vielä kotona, joten mentiin hetkeksi roikkumaan nettiin ja palattiin puolen tunnin session jälkeen takaisin. Pyydettiin aamiainen kaheksalta ja sitten istuttiin viinilasillisten kanssa… juttelemassa lähinnä Suomeen liittyvista jutuista.

Tässä vaiheessa jopa minuun iski väsymys, enkä enää ollut kovin innokas lähtemaan yhdelle PV-pubiin. Ajatus ylämäkeen kävelemisestä ei napannut yhtään. Oltiin siis kilttejä tyttöjä ja vetäydyttiin yläkertaan kahdeksan tienoilla. Kasattiin kamat, järkytyttiin uudesta Big Brotherista (luaja, mita karseita kanoja!) ja mentiin nukkumaan joskus yhdentoista jälkeen.

Aamulla tavanomaiset aamutoimet ja taas herkullinen aamupala, kirjoitettiin kommentit vieraskirjaan, haettiin tavarat ylhäältä ja hyvästeltiin Sue. Taas upea ilma, eli kävely rinkkojen kanssa oli kuumaa hommaa.

Bussissa katseltiin (ja kuvattiinkin) maisemia. Bongattu: pieni koira (ehkä Yorkshirenterrieri), jonka “tukka” oli värjätty räikeän aniliininpunaiseksi, niityllinen kaneja, paljon lampaita ja lehmiä, seka kaksi julmetun isoa hevosta yhdellä laitumella.

Edessämme istuvalla naisella oli Lontooseen tultaessa huoli siita, oliko hän kuorsannut (ei ollut), ja niin pahat nikkikset, että tupakka oli valmiina suussa viittä minuuttia ennen linja-autoasemalle tuloa.

Asemalla pähkäiltiin oikean laiturin kanssa, mutta löytyihän se lopulta, kun älyttiin lukea tiedot oikein lipusta… Päästiin lähtemään varttia aikaisemmalla bussilla Oxfordiin, mutta silti oltiin perillä siihen aikaan kuin sillä “oikealla” bussilla olisi oltu.

Käveltiin lyhyt matka hostelliin, jätettiin rinkat ja lähdettiin kaupungille. Ensin piti kuitenkin tarkistaa parin olennaisen pubin sijainti hostellin nettikoneelta. J.R.R. Tolkienin ja C.S. Lewisin kantapubi, The Eagle and Child loytyi helposti. Syotiin hyvin; Minnalle perinteinen sausages and mash eli makkarat ja muusia, minulle Hunter’s Chicken eli juustolla ja pekonilla kuorrutettu kanan rintafile ranskanperunoiden kanssa. Palanpainikkeeksi pintit Strongbowta, jälkiruoaksi järkyttavan kokoinen pala suklaakakkua vaniljajäätelön kanssa. Onneksi otettiin se puoliksi! Niille, jotka tietävät Santa Fén Mudcaken: tämä oli huomattavasti isompi.

Ruokailutilamme täyttyi muista syöjistä (ja syöjättäristä!), joten siirryimme etuosaan nauttimaan siiderien loput ja viela puolikkaat jälkiruokajuomia. Minna otti lisää siideriä, mina maistoin paikallista bitteriä, nimeltaan Brakspear. Ei pahaa.

Vatsat täynnä kävelimme seuraavaan houkuttelevaan paikkaan, joka oli kirjakauppa. Minna osti matkoja varten Sudoku-vihkosen, minä kaksi tarjouspokkaria (osta yksi, saat toisen puoleen hintaan -diili), joista toinen on Sormusten Herran ensimmäinen osa. Ruokakaupasta haettiin sitten vielä vähän iltapalaa mukaan ja tultiin hostelliin katselemaan baarin menoa ja sivusilmällä futismatsia (Englanti-Brasilia). Vetäydyttiin kuitenkin ajoissa huoneeseemme ja joskus yhdentoista maissa kiipesin huojuvaan sänkyyni (ylapeti, uh) nukkumaan.

Heräsimme ihan liian aikaisin, seitsemän maissa, ja nyt ollaan jo lähtövalmiita. Minna meni juuri aamiaiselle, minä seuraan perässä kunhan tämä on tallennettu ja julkaistu.

Hostelli on suunnilleen Piccadilly Backpackersin tasoinen, mutta siellä sängyt olivat paremmat. Tämä on myös vähän rähjäisempi.. mutta kelpaa hyvin yhden yön visiitille.