32 tunnin matkustusputki

Maanantaiaamulla lähdimme Ledburysta liikkeelle yhdeksän pintaan aamulla. Kävelimme keskustaan, jossa shoppailimme ja odotimme bussiamme, jonka piti tulla 10.55. Se oli 15 minuuttia myohassa, mutta olimme silti ajoissa Birminghamissa. Birminghamia olisi ollut kiva kierrellä, mutta ei painavien rinkkojen kanssa. Tapoimme siis aikaa bussiasemalla, nettikahvilassa ja minä kavin ostamassa meille ruokaa Bullringin Selfridgesilta (hyvia salaatteja, suosittelen).

Viimeinkin 18.45 bussimme lähti kohti Manchesteria. Torkuin osan matkasta ja Miira luki. 21.30 olimme Manchesterin bussiasemalla, joka on ihan Gay Villagen kyljessa. Kavelimme Canal Streetin lapi ja tsekkailimme paikallisia homoja. Samanlaisia ne on joka puolella… Kävimme muutaman korttelin paassa Wetherspoon-ketjun The Paramount -pubissa syomassa burgerit ja juomassa pintit ja sitten taas bussiasemalle odottamaan. Manchesterissa bussiasema oli paljon miellyttävämpi kuin Birminghamissa. Miira jo vannotti minut lupaamaan, ettemme koskaan palaa Digbethiin.

Bussimme Glasgow’hin oli myohassa. Sen piti lahtea 0.50, mutta paasimme liikkeelle vasta 1.25. Olimme silti lahes aikataulussa perilla Glasgow’ssa eli tiistaiaamuna puoli kuuden jalkeen. Bussimme Kennacraigin lauttasatamaan lähti yhdeksältä, joten taas oli aikaa tapettavana. Väsymys painoi aika paljon, silla en nukkunut kovin hyvin bussissa. Miira sen sijaan kuorsasi kuin pieni possu, tahdissa toisella puolella kaytavaa istuneen miehen kanssa.

Miira kavi hakemassa laheisesta Pret a Manger -kahvilasta matkalle leipiä ja mina kavin bussiaseman kaupassa ostamassa riistohinnoilla vähän syomista. Kaupassa oli kaksi suomalaista ja oli hauska kuunnella pitkasta aikaa suomea jonkun muun kuin Miiran ja itseni puhumana. Loppujen lopuksi tuo suomalainen pariskunta paatyi samaan bussiin kuin mekin.

Bussi Kennacraigiin lahti ajallaan. Alkumatkan torkuin, mutta kun päästiin keskelle ei mitaan, niin oli pakko alkaa seurata ymparistöä. Aivan upeita maisemia! Pysahdyimme hetkeksi Inverarayhin ja jalottelimme, mutta sitten matka jatkui taas kohti Kennacraigia. Sinne päästyämme ostimme vain meno-paluuliput Islaylle ja hyppasimme lauttaan. Lautalla olimme enimmäkseen kannella. Keli oli hyva ja maisemat ihan jees…

Tässä vaiheessa olimme olleet reissussa 28 tuntia. Aika nuutunut olo, vaikka olimmekin yrittäneet siistiytya Glasgow’n asemalla. Islaylla olimme perilla15.20. Tulimme Port Elleniin (normaalisti tama lauttavuoro tulisi Port Askaigiin, mutta sen satama on edelleen kiinni, avattaneen ensi viikolla) ja kun kävelimme lautasta ulos, huomasimme, etta Islayn 2. ja 3. yön majapaikkamme (B&B-paikka 40 Pier Road) on ihan sataman kyljessa. Meillä oli kuitenkin varattuna paikat Port Charlottessa, joten paikallisbussia odottamaan. Saimme odottaa noin tunnin, kunnes bussi tuli. Bussin vaihto Bowmoressa (Islayn pääkaupunki, tosi iso city ) ja Port Charlottessa olimme viimein viiden jalkeen.

Hostelli oli ihan lahella bussipysäkkia. No okei, mita muuta voi odottaa, kun kylässä on yksi katu? Hostellissa pääsimme viimein pesemään pyykkiä! Pesimme kaksi koneellista, jotka kuivausrumpu kuivatti ja sen jalkeen kaikki vaatteemme olivat puhtaita. Mika ihana tunne päästä suihkuun, saada pestyä likapyykkia ja sitten painua pehkuihin ja vain nukkua, vaakatasossa!

Pitää jatkaa eilisen ja tämän paivan Islayn seikkailuista myohemmin, olen nyt viettanyt aivan liian kauan tässä koneella. Miira on kaynyt jo kahdessa tislaamossa, mutta mina skippasin ne, koska halusin shoppailla (kävin kahdessa kaupassa ja toinen niista oli posti), hoitaa laskuja nettipankissa ja tietenkin päivittää. Tämä nettikahvila on jotenkin söpö. Täälla ei ole ketaan muuta kuin minä, vain lappu, jossa lukee hinnat ja kulho, mihin maksu jätetaan… Ovet auki kaiken päivää. Iltaisin täällä on ilmeisesti enemman populaa (ja nuorisoa) paikalla.

Mutta nyt kavelemaan kolmisen mailia Ardbegin tislaamoon, jossa syömme lounasta. Miira taitaa olla jo perillä.