You are currently browsing the category archive for the 'Majoitus' category.
Aika kuluu todella nopeasti matkaessa. En voi käsittää, että olemme taas Lontoossa ja koko loppureissun pysymme vain täällä. Hotellimme Bayswater Innin lähellä on monta nettikahvilaa, joten saamme lähipaivina päivitettyä blogin ajan tasalle ja minä pääsen myös hoitamaan laskuja ja muuta mukavaa.
Viime yön vietimme bussissa. En voi suositella lämpimasti 9 tunnin matkustusta bussissa, mutta se on kuitenkin kätevä tapa päästä Edinburghista Lontooseen. Maksoimme matkasta yhteensä 4 puntaa, eikä paljon halvemmalla voi enää missään yöpyä. Nukkumismukavuudesta ei kylla kannata puhua mitään.
Hotellihuoneemme on valmis kolmelta iltapäivälla ja nyt olemmekin vain kuluttaneet aikaa. Vielä syömaan ja pintille ennen suihkuun pääsyä. Taas on aika lopussa nettikoneella, joten myöhemmin lisää.
6.6. Islay: Aamulla poistuminen hostellista, kiitettiin tätiä pyykkiavusta ja muusta. Port Charlotten SYHA oli reissun siistein ja mukavin hostelli, joten kehut olivat paikallaan.
Kävelimme romppeinemme läheiselle betonilaiturille/aallonmurtajalle, jolla nautimme auringonpaisteesta ja aamupalasta – suklaakeksejä, mehua ja vettä. Kun Minnaa alkoi lopulta paleltaa (outo otus), käveltiin bussipysäkille, josta käytiin vuorotellen kiertämässä Museum of Islay Life, joka oli pieni kotiseutumuseon tyyppinen juttu entisessä kirkossa.
Seuraavaksi hypättiin postibussin kyytiin ja ajettiin sillä Bowmoreen asti. Kuski oli hulvaton tyyppi, joka heitti paikallisten kanssa herjaa (joka olisi voinut sivullisesta kuulostaa suorastaan ilkeältä, muttei ollut sitä) ja teki matkasta jokseenkin ikimuistoisen. Taustamusiikkina Classic FM, me rinkkoinemme auton takaosassa, seurana postisäkki ja yksi iso pahvilaatikko, josta piti pitää kiinni…
Bowmoressa pikainen kauppareissu ja pari kuvaa, sitten tavallisella bussilla Port Elleniin. Kahden maissa käveltiin sisään 40 Pier Roadin ovesta ja tavattiin Jim. Hän näytti paikat, antoi avaimet ja kyseli aamupalasta. Vietiin kamat sisään, relattiin hetki (taidettiin juoda teetä vaihteeksi) ja sitten lähdettiin tutkimaan Port Elleniä.
Käveltiin satamaa reunustava Frederick Crescent päästä päähän, ihailtiin maisemia, vilkaistiin paikallista nettikahvilaa ja tehtiin pikku kävelylenkki läheiselle “hiidenkivelle” (standing stone), jollaisia saarella on paljon. Takaisin tultua käytiin siinä nettikahvilassa ja alettiin etsiä ruokapaikkoja. Syötiin White Hart Hotelissa: Minnalle alkupalaksi kasviskeitto, pääruoaksi puolikas grillikana, minulle alkajaisiksi katkarapusalaatti ja pääruoaksi lampaanpotkaa. Juomaksi pintit Blackthornia, koska sitä oli hanassa. Minä join muuten aperitiiviksi 18-vuotiasta Bowmorea!
Iltapala syötiinkin sitten majapaikassamme; oli ostettu suklaavanukkaat, hedelmiä ja pullo Magnersia puoliksi. Katsottiin TV:stä Springwatch-ohjelma, josta Eleanor oli vinkannut – siinä oltiin Islaylla (Mull of Oa). Mutta tätä kaikkea ennen vaahtokylpy kahdelle isossa ammeessa, ikkunasta näkymä rantaan!
7.6. Islay: Aamupalan jälkeen kasasin vähän kamojani, levitin aurinkorasvaa nahkaani ja lähdin kävelemään kaupungista pois. Ensimmäinen etappi oli Laphroaigin tislaamo, johon saavuin juuri ajoissa (eli noin varttia aiemmin) ennen klo 10.15 alkavaa kierrosta. Kierros oli todella mielenkiintoinen (otin paljon kuvia) ja hauska – Jack oli loistava opas. Sen jälkeen kaikki saivat lasillisen maistiaisia (Quarter Cask) ja kaksi meistä, eli porukan ainoat FOLlit, sai “vuokran” eli minipullon viskiä ja todistuksen käynnistä tislaamolla.
Sitten oli aika tehdä vähän ostoksia – pitihän sitä nyt matkamuistoja ja tuliaisia hankkia.
Lopuksi menin vielä viemään Suomen lipun lähellä olevalle suoniitylle, jolla kaikkien FOLlien palstat (neliöjalka maata) ovat. Se näkyi hyvin tieltä; Minna huomasi sen ohi kävellessään ja me kumpikin näimme sen paluumatkalla aivan selkeästi; siellä se lepatti ylhäisessä yksinäisyydessään – moni muu oli pistänyt lippunsa lähelle aitaa, koska niitty oli tosiaan aika märkä. Hyvillä kengillä pääsi kauemmas!
Seuraavaksi kävelin Lagavulinille, jonka vastaanotossa/kaupassa vierailin vain pikaisesti. Pian olin taas tiellä ja auringonpaisteessa, kohteena Ardbeg. Matkalla piti vähän väliä pysähdellä, koska aina oli jotain kuvattavaa: upeita maisemia, vanha kirkko, lampaita..
Eleanor oli ilmoittanut meidät iltapäivän tislaamokierrokselle Ardbegiin, ja koska Minna tuli noin puoli tuntia ennen kierroksen alkua, emme vielä syöneet. Täällä oli oppaana opettajamainen, erittäin selkeästi ja hitaasti puhuva nainen, ihan erilainen kuin Jack (josta minä pidin enemmän). Kierroksen jälkeen taas maistiaiset (kahta eri laatua: Uigeadail – cask strength – ja Airigh Nam Beist, josta Minnakin piti!).
Ostosten jälkeen viimein syömään. Otimme molemmat alkupalaksi tomaattikeiton (kuumaa ja hyvää!) ja minä otin lasagnen ja Minna lohta uusilla perunoilla. Molemmat annokset olivat todella hyviä ja lasagne oli melkein saman makuista kuin Mustin tekemä. Minna oli ihan innoissaan kesän ensimmäisistä uusista perunoistaan, joten onnistui heti ensimmäisellä suupalallaan tekemään komean voimedaljongin keskelle rinnuksia.
Söimme rauhassa, eikä ollut enää mitään mahdollisuutta ehtiä päivän viimeiseen bussiin poispäin (se lähti 16.18), joten käveltiin takaisin. Aurinko porotti pilvettömältä taivaalta, Ardbegin työntekijät ajoivat ohi polkupyörillään ja moikkailivat mennessään, me vain talsimme.
Illalla ei sitten enää menty mihinkään, pakkailtiin ja rentouduttiin vain. Kirjoitettiin postikortteja, katsottiin uusi jakso Springwatchia (siinä oltiin Ardbegissa!) ja mentiin puoliltaöin nukkumaan.
Pikapäivitys vain, palattiin suuriin kaupunkeihin tänä iltapaivana ja jo Glasgow’n linja-autoasemalla alkoi olla ikävä Islayn rauhaa. Liikaa ihmisia, töykeää “palvelua” kahvilassa, äänekkäitä ja typeria turisteja (ja siis mehän emme niihin kuulu)…
Edinburghiin tultiin alkuillasta – tai myöhään iltapäivällä, miten vain – ja kaupunki on aika upea. Hostelliin oli lyhyt matka, tosin tyhmyyttamme kiipesimme rinkkojen kanssa jyrkänpuoleisen mäen ylos, kun toinen reitti olisi ollut helpompi. Majoittautumisen jalkeen lähdettiin vahan tutkimaan paikkoja ja todettiin, etta Helena Petäistön kirjassa (Aamiainen Cocon kanssa – Lontoo, Edinburgh ja Dublin) mainitut mahdolliset Viistokujan esikuvat ovat ihan hostellin lahella! Kiehtovia pikkukujia, ja yhdelta löytyi vielä mukavan pikku pubin lounge-puoli, joka oli meille juuri sopiva.
Kohta nukkumaan, tarkempaa raporttia seurannee huomenna. Pitää vaahdota vähän lisää Islaysta…
Eilen Port Charlotte ja reissun paras hostelli (siistein, mukavimmat sängyt jne), tänään Port Ellen ja kaikkein upein majapaikka. Ihan satamassa (melkein lauttaterminaalin kyljessa), upeat isot huoneet ja luksusta…
Myöhemmin seikkaperäisempi selostus – kohta pitaa saada ruokaa ja käydä vähän ostoksilla. Huomenna tislaamovierailuja ja muuta ohjelmaa, tänään ehdittiin jo vahan kavella kaupungin (kylän?) ymparistössä ja todeta, etta matka Laphroaigiin on tosi lyhyt.
Coverit ylipirteistä 60- ja 70-lukujen hiteistä, ihmismassat (aina välillä tungos, sitten hiljaista) ja paikoillaan istuskelu alkoivat olla liikaa. Aikomuksenamme oli kävellä paikalliseen isoon ostoskeskukseen, Bull Ringiin, mutta matkalla sinne huomasimme nettikahvilan, jonka viimeksi olimme missanneet. Tunnin istunto 1,30 x 2… eli täällä istutaan.
3.6. Leadon House: Eilen käveltiin Ledburyn keskustasta hotelliin ja matkalla poikettiin (tai Minna poikkesi, mina vahdin tavaroita ulkopuolella) Somerfield-nimisessa kaupassa ostamassa vähän evästä ja nenäliinoja – joko tämä on flunssaa tai tosi paha heinänuha. Minna epailee jälkimmäistä.
Matka hotellille tuntui aika pitkältä kuumassa ja aurinkoisessa säässä, mutta perille päästiin. Heti sisään tultua tavattiin Jan, toinen omistajista, joka näytti meille huoneemme (numero 2, toinen kerros), ohjeisti ja hössötti vähän. Mentiin ylös, purettiin tavaroita, juotiin kupilliset teetä ja lähdettiin tutkimaan paikkoja. Kierreltiin pihaa ja puutarhaa, ja kun muut vieraat menivät syömään, päädyttiin oleskeluhuoneeseen istumaan.
Kun muut tulivat takaisin, minä olin lukemassa ja Minna sudokujen kimpussa. Muut ovat kaksi vanhaa pariskuntaa, ja niistä toisen toinen puolisko (rouva Mikälie) kuulostaa ihan yhdeltä Eläimellista menoa (Creature Comforts) -sarjan hahmolta. Ties vaikka olisikin sama tyyppi; Nick Park nimenomaan äänitti ihan tavallisten brittien juttuja ja teki sitten niihin liittyvät savianimaatiot.
Toisten vetäydyttya yöpuulle tms., me maksoimme oman oleskelumme (käteisella, mika oli kuulemma hyvin poikkeuksellista) ja ostimme baarista yömyssyt; minulle Laphroaig, Minnalle Amontillado. Tavattiin isäntäkin, Mike, joka hoiti raha-asiat ja myi meille ne drinkit. Näyttää aika tarkalleen siltä kuin olin kuvitellutkin: laiha ja harmaa, muttei oikeastaan vanhanoloinen (toisin kuin Jan, joka on minusta ihan mummo).
Yömyssyjen jalkeen mentiin ylös – ei siis lähdetty kylälle, vaikka niin olikin alun perin suunniteltu – ja rentouduttiin. Lisää teetä, vähän iltapalaa (hyvää rouheleipää ja Wensleydale-juustoa! Se muuten on makunsa puolesta aika Turunmaan tyyppista, mutta hyvin murenevaa ja mahdotonta höylätä) ja TV:n tuijottelua.
Aamupala 8.30: täysi englantilainen aamiainen. Hyvää! Vähän sen jälkeen laitettiin pikkureput kuntoon ja lähdettiin kävelemään kohti Much Marclea n. klo 9.45. Liikennettä oli yllättävän paljon eikä tien vieressa ollut ollenkaan jalkakäytävää, mutta onneksi siihen oli leikattu kapea nurmikonpätkä, jolle voi väistää autoja ja jolla voi myos kävellä.
Oli taas aika kuuma, vaikka aurinko ei koko aikaa paistanutkaan (illalla kyllä huomattiin, etta nahka oli parista kohtaa palanut). Vähän mäkinen maasto ja se, että aina välillä piti pysähtyä ottamaan kuvia, hidastivat matkantekoa lisää.. Perillä Weston’silla oltiin 11.50, mutta ennen sitä oli kayty Much Marclen postissa (pieni kauppa/asiamiesposti tienristeyksessä) ostamassa mehujäät. Ne syötiinkin ennen viimeistä etappia.
Weston’silla kierreltiin kaupassa ja pihalla, adoptoitiin omenapuu (molempien nimillä), maisteltiin siidereitä, ja kun alkoi nousta päähän, päätettiin mennä lounaalle samassa pihassa olevaan Scrumpy House -ravintolaan. Siidereitä oli ihanan paljon, joukossa monta meille ennestään tuntematonta, joten maisteltavaa piisasi.
Scrumpy House alkoi täyttyä, mutta saimme paikan pihalta, kuten olimme halunneetkin. Minna otti alkupalaksi kasviskeittoa (ehkä peruna-parsakaali), minä keitettya parsaa. Pääruoaksi söimme kumpikin paahtopaistia (Traditional Sunday roast), joka oli mureita, ohuita, herkullisia siivuja tosi hyvassa kastikkeessa, lisukkeinaan perunoita, keitettyja kasviksia, piparjuuritahnaa ja Yorkshire pudding.
Ruoan jalkeen ostettiin liput panimokierrokselle (5 puntaa/kpl), ja jossain vaiheessa ostettiin siideripinssit ja muutama postikortti. T-paitoja ei juurikaan ollut, joten jos niita tosissaan halutaan, ne pitää tilata nettikaupasta.
14.30 alkanut ja siis päivän viimeinen kierros oli tosi mielenkiintoinen ja Oliver, opas, tosi sympaattinen. Kierroksen jälkeen taas ilmaisia maistiaisia, mutta olimme kilttejä ja otimme vain ne yhdet, jotka oli kaadettu kaikille valmiiksi – muut maistelivat enemmän, mutta he eivät olleetkaan jo aiemmin testailleet yhtä shun toishta… Ostimme mukaan kaksi siideripulloa (Oak Conditioned Medium Sweet ja Oak Conditioned Extra Dry) sekä pienen pullon omenalikööriä (joka ei ole Weston’sin tuote).
Paluumatkaa ei enää haluttu kävellä, joten soitettiin taksi. Sen saaminen oli yllättävän vaikeaa – eikä nyt ole vain kyse minun puhelinkammostani. Kaksi ensimmäistä taksia oli jossain ajossa ja vapaita vasta monen tunnin kuluttua, kolmannen numerossa ei vastattu ollenkaan ja vasta neljäs tärppasi. Se tuli noin vartin kuluttua, mutta oli vaikea tunnistaa, kun taksikaarta ei ollut eikä muitakaan selkeitä merkkejä. Ainoastaan takarekkarin vieressä oli joku erikoinen kilpi (josta ei paljon muuta ehditty nähdä, kuin etta se oli vihreä). Matka Leadon Houseen maksoi seitsemän puntaa eika kauan kestänyt.
Illalla ruokailtiin hotellissa: possupaistia kummallekin, Minnalle alkupalaksi taas kasviskeittoa (porkkana-selleri), minulle savulohi-rapupateella täytetty tomaatti. Ruoan jälkeen vetäydyttiin omiin oloihimme, juotiin taas teetä, pakattiin, käytiin suihkussa, juotiin pois ne kaksi siideriä ja simahdettiin puoliltaöin. Minna tosin nukahti jo puolta tuntia aiemmin, ja minä join hänen siiderinsä loppuun (se Extra Dry oli kuin omenasamppanjaa, tosi hyvää!).
4.6. Ledbury: Aamupala klo 8, samanlainen kuin eilenkin. Sitten loppujen tavaroiden pakkaaminen, eilisen päivällisen laskun maksaminen (iih, pääsin kayttamaan luottokorttia ja näpyttelemään PINniä!) ja sitten menoksi. Pihalta otettiin viela pari kuvaa.
Käveltiin Ledburyn keskustaan, jossa pienta shoppailua (eväita, nenäliinoja, postimerkkeja) ja korttien postitus. Bussi oli myöhässä ja kuski ajoi kuin sekopää Malvernin kukkuloilla päästäkseen takaisin aikatauluun. Matkapahoinvointilääke tuli tarpeeseen, onneksi olin älynnyt ottaa sen mukaan käsimatkatavaroihin!
Digbeth Coach Station, Birmingham: tapettiin aikaa, istuskeltiin, kaytiin netissä riistohinnasta (11 minuuttia £1) huolimatta…
Tämän nettikahvilasession jälkeen luultavasti etsitään jotain ruokaa ja sitten palataan linja-autoasemalle. Bussi lahtee 18.45.
Brightonissa seikkailtiin Pierillä, jossa katseltiin laitteita, syötiin välipalaa, otettiin kuvia ja käytiin vanhanaikaisessa karusellissa (hurjapäät!). Ostettiin postikortteja, jotka kirjoitettiin myöhemmin kahvilassa (jossa unohdin erikseen mainita, etta haluan teeni ilman maitoa, urgh) Kent Townissa. Kent Town on paikallinen homokeskittyma ja siella käveltiin edestakaisin, pistäydyttiin parissa kaupassa ja… siina se. Tuli nälkä ja lähdettiin etsimaan ruokapaikkaa Lanesilta.
Sopiva ravintola löytyi ennen kuin nälkä oli ihan järjetön: syötiin italialaisessa ketjupaikassa, joka oli nimestaan huolimatta erittäin hyvä (Pizza Express). Mina söin neljän juuston pizzan, johon pyysin vielä vähän kinkkua lisäksi, Minna Nostrana-nimisen kanasalaattiannoksen.
Vatsat täynnä lähdettiin kohti Pink Housea, koska kello lähestyi kuutta. Sue ei ollut vielä kotona, joten mentiin hetkeksi roikkumaan nettiin ja palattiin puolen tunnin session jälkeen takaisin. Pyydettiin aamiainen kaheksalta ja sitten istuttiin viinilasillisten kanssa… juttelemassa lähinnä Suomeen liittyvista jutuista.
Tässä vaiheessa jopa minuun iski väsymys, enkä enää ollut kovin innokas lähtemaan yhdelle PV-pubiin. Ajatus ylämäkeen kävelemisestä ei napannut yhtään. Oltiin siis kilttejä tyttöjä ja vetäydyttiin yläkertaan kahdeksan tienoilla. Kasattiin kamat, järkytyttiin uudesta Big Brotherista (luaja, mita karseita kanoja!) ja mentiin nukkumaan joskus yhdentoista jälkeen.
Aamulla tavanomaiset aamutoimet ja taas herkullinen aamupala, kirjoitettiin kommentit vieraskirjaan, haettiin tavarat ylhäältä ja hyvästeltiin Sue. Taas upea ilma, eli kävely rinkkojen kanssa oli kuumaa hommaa.
Bussissa katseltiin (ja kuvattiinkin) maisemia. Bongattu: pieni koira (ehkä Yorkshirenterrieri), jonka “tukka” oli värjätty räikeän aniliininpunaiseksi, niityllinen kaneja, paljon lampaita ja lehmiä, seka kaksi julmetun isoa hevosta yhdellä laitumella.
Edessämme istuvalla naisella oli Lontooseen tultaessa huoli siita, oliko hän kuorsannut (ei ollut), ja niin pahat nikkikset, että tupakka oli valmiina suussa viittä minuuttia ennen linja-autoasemalle tuloa.
Asemalla pähkäiltiin oikean laiturin kanssa, mutta löytyihän se lopulta, kun älyttiin lukea tiedot oikein lipusta… Päästiin lähtemään varttia aikaisemmalla bussilla Oxfordiin, mutta silti oltiin perillä siihen aikaan kuin sillä “oikealla” bussilla olisi oltu.
Käveltiin lyhyt matka hostelliin, jätettiin rinkat ja lähdettiin kaupungille. Ensin piti kuitenkin tarkistaa parin olennaisen pubin sijainti hostellin nettikoneelta. J.R.R. Tolkienin ja C.S. Lewisin kantapubi, The Eagle and Child loytyi helposti. Syotiin hyvin; Minnalle perinteinen sausages and mash eli makkarat ja muusia, minulle Hunter’s Chicken eli juustolla ja pekonilla kuorrutettu kanan rintafile ranskanperunoiden kanssa. Palanpainikkeeksi pintit Strongbowta, jälkiruoaksi järkyttavan kokoinen pala suklaakakkua vaniljajäätelön kanssa. Onneksi otettiin se puoliksi! Niille, jotka tietävät Santa Fén Mudcaken: tämä oli huomattavasti isompi.
Ruokailutilamme täyttyi muista syöjistä (ja syöjättäristä!), joten siirryimme etuosaan nauttimaan siiderien loput ja viela puolikkaat jälkiruokajuomia. Minna otti lisää siideriä, mina maistoin paikallista bitteriä, nimeltaan Brakspear. Ei pahaa.
Vatsat täynnä kävelimme seuraavaan houkuttelevaan paikkaan, joka oli kirjakauppa. Minna osti matkoja varten Sudoku-vihkosen, minä kaksi tarjouspokkaria (osta yksi, saat toisen puoleen hintaan -diili), joista toinen on Sormusten Herran ensimmäinen osa. Ruokakaupasta haettiin sitten vielä vähän iltapalaa mukaan ja tultiin hostelliin katselemaan baarin menoa ja sivusilmällä futismatsia (Englanti-Brasilia). Vetäydyttiin kuitenkin ajoissa huoneeseemme ja joskus yhdentoista maissa kiipesin huojuvaan sänkyyni (ylapeti, uh) nukkumaan.
Heräsimme ihan liian aikaisin, seitsemän maissa, ja nyt ollaan jo lähtövalmiita. Minna meni juuri aamiaiselle, minä seuraan perässä kunhan tämä on tallennettu ja julkaistu.
Hostelli on suunnilleen Piccadilly Backpackersin tasoinen, mutta siellä sängyt olivat paremmat. Tämä on myös vähän rähjäisempi.. mutta kelpaa hyvin yhden yön visiitille.
Eilen siirryttiin nettikahvilasta suoraan The PV (Princess Victoria) -pubiin. Majapaikkamme emäntä suositteli tätä pubia meille ja mainitsi ohimennen myös, etta keskiviikkoisin siellä on visa. Olimme sopivasta häppärin aikaan paikalla, pintti Strongbow’ta maksoi £2,20.. näitä tuli otettua muutama. Strongbow maistui muuten ihan erilaiselta kuin koto-Suomessa. Eika tuo pintti nyt häppärinkään jälkeen ollut hintavaa (£2,80/pint). Edellisen päivän HRC-hinnat olivat bloody rip-off.
PV:ssa on myos ruokaa. Miira otti Chicken Tikka Skewerin (eli kanavartaan) ja minä otin sitruunamarinoidun kanasalaatin. Tosi hyvää. Lista oli muutenkin oikein mukava, kallein ruoka oli lehtipihvi £5,95, muut maksoivatkin sitten £4,95. Alkupalat ja pieneen nälkään olevat annokset olivat tietenkin halvempia.
Syömisen jälkeen joimme lisää ja pelasimme paskaa (korttipeli). Aikamme pelattuamme päätimme ottaa viela nachoja. Ihan törkeän hyvää itsetehtyä guacamolea ja salsaa. Kolmen täyden pintin jalkeen siirryimme puolikkaisiin. Puolikkaalla oli reilusti puolikkaan hinta, eika niin kuin Suomessa, etta pienemmästä annoksesta sakotetaan ekstraa.
Olimme suunnitelleet, että mahdollisesti voisimme lahtea majapaikkaan jo yhdeksäksi tai ainakin vähän sen jalkeen, koska eilen alkoi Big Brother 8 täällä ja Davinaa olisi ollut kiva katsella. Visaa alettiin kuitenkin järjestää juuri ennen yhdeksää ja päätimme osallistua. It’s just a bit of fun. 40 kysymysta, maksimipistemäärä oli 46. Kisassa oli neljä osiota: yleistieto, musiikki, erikoisaihe (tällä kertaa Australia & Uusi-Seelanti) ja elokuvat & TV. Onnistuimme vastaamaan varmaan puoleen kysymyksistä, vaikka osa oli vähän liian paikallista tietoutta.
Kisan jalkeen vaihdoimme papereita naapuripöydän kanssa ja saimme tarkistaa kisassa kakkoseksi tulleiden vastaukset. Heidän joukkueensa nimi kuvasti meidankin tuntojamme “We’re missing Big Brother for this, so this better be good” 
Ykköseksi tullut joukkue sai 31 pistetta ja voitoksi Vodka-pullon, kakkoset saivat 30 pistetta ja skumppapullon ja kolmanneksi tuli kolme joukkuetta 29 pisteella. He saivat sipsipussin. Meidätkin mainittiin. Olimme viimeisiä 14 pisteella mutta “they’re not from this country, they’re from Finland”. Saimme kyllä parhaat aplodit kaikista osallistujista. Miira oli valitettavasti vessassa juuri meidän 45 seconds of fame -hetken aikana, mutta minä edustin meitä. Baaritytsyt olivat kovasti huolehtivaisia meistä kisan jälkeen, ettei meille vaan jäänyt traumoja kisan jumbosijasta. Heh, miksi ihmeessa olisi jäänyt?
Kisan jälkeen kuitenkin poistuimme pubista ja kävelimme Pink Houseen. Kävimme viela rautatieaseman Marks & Spencerillä ostamassa sipsejä, vaikka kello olikin jo yli kymmenen. Perille päästyämme säädimme hetken, mina merkkasin päivän ostokset ja sitten menimme nukkumaan. Sänky oli ihanan pehmea. Ihan erilainen kuin edellisen yön Piccadilly Backpackersin joustinpatja. Hieman arvelutti jakaa vain yksi tuplalevea peitto Miiran kanssa, mutta ihan hyvin yö meni eika kumpikaan hirveästi ominut peittoa.
Nyt kuitenkin lähdemme Pieria katsomaan. Samalla tsekkaamme, kuinka kauan kestää tästä bussiasemalle, jotta voimme pyytää Suelta aamiaista huomenna sopivaan aikaan. Ai niin, aamiainen oli tosi hyvä. Tuoretta hedelmäsalaattia ja jugurttia, muroja, teetä ja paahtista, jonka päällä oli paistettuja sienia, tomaatteja ja munakasta. Nams.
Meilla oli niin kivaa eilen PV:ssa, etta mietimme menevämme tänäänkin parille pintille. Livemusaa olisi tarjolla 7-9 pm, mutta häppäri on 5-7 pm. Safkaa tarjoillaan kasiin asti. Pitää vähän miettia aikatauluja, koska B&B-emäntämme Sue haluaa tarjota meille viiniä tänään.
(Alkuperaiset muistiinpanoajat ja -paikat lihavoituja)
Eilen herätys klo 7. Olin ensimmäisena ylhaalla ja revin Minnaa petistä… klo 8.18 jo pihalla tilaamassa taksia, joka tuli melkein heti.
Linja-autoasemalla taas yksi korttilöytö*, tavattiin lyhyesti Eija, joka kertoi menevansa kesä-heinäkuussa Edinburghiin, ja Minna puhui “näköpuhelun” opiskelukaverinsa Tanjan (joka oli samassa bussissa kuin Eija) kanssa.
Portilla 13.05: Lentokentän turvatarkastus oli tiukanpuoleinen: minut taputeltiin lapi ja “sain” näyttää melkein kaikki taskuissakin olevat tavarat, kun avainketju piippasi metallinpaljastimessa. Minna taas sai purkaa käsimatkatavarana olevan pikkureppunsa, koska se oli taynna elektroniikkaa.
Kentällä tehtiin yksi ostos, rannekello Minnalle, kun tajuttiin, etteivat kännykät ehka ole koko ajan päällä. Juotiin myos yhdet samppanjat viinibaarissa (Laurent Perrier Rose, brut – herkkua!).
Ilmassa 1.35 pm brittiaikaa: Koneessa oli ihq stuertti! Ruokana oli vaaleaa naudanlihakastiketta, herneita ja röstiä (kivaa, muistaakseni aina on joutunut syömaan jotain kanaa). Lukemisena Ilta-Sanomat yo-liitteineen, muuta ajanvietetta mm. kuvaaminen (uuh, upeita pilviä! Wau, ollaan söpöjä yhdessä – muttei ehka yhta söpöja ku se stuertti!)…
Piccadilly Backpackers 5.59 pm: Osattiin ulos kentältä ja ostettiin metroasemalta heti Oystercardit, joihin ladattiin rahaa reilun päivän tarpeisiin. Aamulla ladataan lisää jos tarpeen, viikoksi aikaa kun tullaan takaisin Lontooseen (plus arvoa, ollaan kuitenkin 8 yötä). Metrolla Piccadillylle ja suoraan hostelliin – oli helppo löytää. Laitettiin pedit (podit) kuntoon, järjesteltiin tavaroita jne… ja sitten taas liikkeelle.
10.15 pm: Aiottiin kayda Victoria Stationilla vähän tutkimassa paikkoja, ettei aamulla tarvitsisi enää etsiä mitään. Nähtiin sinne menevan bussin perävalot, ja seuraavaa saatiinkin sitten odottaa. Sitä odotettiin, kaveltiin seuraavalle pysäkille ja odotettiin… ja odotettiin…
Lopulta oltiin niin väsyneita ja tympiintyneitä odotteluun – ja nälkäisia, mika vain kasvatti käyraa – etta lähdettiin kävelemaan. Käveltiin Hard Rock Caféhen, eika yhtään oikeaa bussia mennyt vieläkään ohi (toiseen suuntaan niitä kylla meni pilvin pimein)! Syötiin itsemme täyteen ja juotiin Magnersia – pintin pullo maksoi vaivaiset £4,25! Tultiin toisella bussilla takaisin hostelliin ja mentiin suoraan petiin.
Ai niin, matkalla ostettiin välttämättömyyksiä Bootsilta: käsidesi, haavapyyhkeita (varmuuden vuoksi), särkylääkkeitä ja kaksi pulloa Coca-Colaa.
30.5.
Bussissa 12.42 pm: Heratys 7.30, pikapesu ja pakkaus, ulos noin 8.30. Bussilla (nyt tuli!) Victoria Stationille, josta käveltiin lyhyehko matka Victoria Coach Stationille ja jätettiin matkalaukku sailöön. Se haetaan 10.6. kun palataan Lontooseen. Läheisesta ostoskeskuksesta ostettiin pieni Lontoon karttakirja, eväita/aamupalaa ja juotavaa. Seuraavaksi haahuiltiin rautatieasemalla ja etsittiin nettikahvilaa (kuten sielta ostariltakin); ei löytynyt. Adapteri kylla löytyi ja se ostettiin.
Linja-autoasemalla oli reilu tunti aikaa istua ennen Brightonin bussin lähtöä: syötiin, käytiin vessassa, istuskeltiin kaikessa rauhassa.
NYT, Brighton: Bussi oli jonkin verran myöhässä ja lisää aikaa tuhraantui sadesuojien kanssa sählätessa; alhaalla, rannan tuntumassa oli kamala tuuli. Sadetta vahan välia, hiostavaa ja – uh. Ei kiva. Mutta majapaikkaan käveltiin, sinne oli helppo löytää. Omistaja ihmetteli ja kehui moista “urotyötä”, mutta eihän matka ollut pitka. Paremmalla säälla ja vähemmilla varusteilla sen olisi kavellyt ihan tyytyväisena, nyt “vähän” taas potutti mokoma keli.
Huone on pikkuisen, kapean Pink Housen yläkerrassa, oikein viihtyisä ja hyvän kokoinen (olemme talla hetkella ainoat vieraat). Levitettiin heti itsemme ja tavaramme, relattiin ja juotiin teemukilliset. Puoli viiden aikaan lähdettiin taas liikkeelle, mutta ensin oli hoidettu raha-asioita, juteltu Suen kanssa menomestoista ja muista paikoista. Saatiin mm. ohjeet tähän nettikahvilaan, joka on siisti ja vaikuttaa hyvältä. Minna juttelee juuri Miran kanssa mesessa; sähköpostit on jo tsekattu. Tunti maksaa £1,50, ja tanne tullaan varmaan huomennakin.
Seuraava tehtävä: ruokaa ja juomaa.
*Olin juuri edellisenä päiväna löytänyt yhden pankkikortin ja vienyt sen lähimpaan ko. pankin konttoriin (onneksi se oli tosi lähella!): nyt kortti ja samassa kotelossa ollut Kela-kortti piti käyda jattamassa linja-autoaseman lipunmyyntiin.
Netissä asioiminen on kätevää, kuten täällä on aiemminkin mainittu. Erityisesti kuitenkin riemastuttaa B&B-paikkojen palvelu: Islaylla majoituspaikkamme emäntä teki meille varauksen Ardbegin tislaamolle, eilen Pink Housen omistaja lähetti postia ja varmisti, että olemme varautuneet myös kylmempiin säihin – Brightonissa kun on viime päivinä ollut kylmää ja sateista. Lisäksi olemme saaneet tulo-ohjeet ja puhelinnumeron, jos sattuisimme eksymään – “tulen hakemaan, jos soitatte!” Sama juttu Ledburyssa: Leadon Housesta luvattiin myös tulla hakemaan, jos on vaikeuksia löytää perille tms.
Ja lisää netin helppoutta: teimme juuri lähtöselvitykset! Istumapaikat sai valita itse (vapaana olevista, tietenkin). Boarding passit (tarkastuskortit) on tulostettu ja saatu vielä vahvistukset tekstiviesteinä. Portilla riittää, että näyttää sen tekstiviestin – uskomatonta!
Nyt kuitenkin petiin, edessä on aikainen herätys. Saapa nähdä, tuleeko nukkumisesta mitään…
Vihdoinkin oma luottokortti.. Tänään tein ensimmäisen kerran hostellivarauksia sillä, ja helppoa oli. Minna on tehnyt pari varausta jo pari päivää sitten, mutta antoi nyt armollisesti minunkin käyttää korttiani
Se sateenkaarilippu ei sitten kelvannut – niille ei kelpaa minkäänlainen lippukuva. Piti siis valita jotain muuta. Onneksi hyvistä digikuvista ei ole pulaa ja vaihtoehtoinen kuva oli jo valmiiksi katsottuna.
Toivomme nyt enää, että ensimmäinen lasku ehtii tulla ennen lähtöämme, että saadaan nämä parit maksut hoidetuksi pois. Pääasiassahan kortti on mukana vararahastona, jos vaikka tulee eteen isonpuoleinen menoerä tai muuta yllättävää. Yritämme kuitenkin selvitä käteisellä (ja Minnan Electronilla) niin pitkälle kuin mahdollista.
Kaikki majoituspaikat on nyt varattu ja niistä on maksettu varausmaksut. Lähtöön kuukausi ja yksi päivä.
Viimeisimmät kommentit