You are currently browsing the category archive for the 'Ledbury' category.
Coverit ylipirteistä 60- ja 70-lukujen hiteistä, ihmismassat (aina välillä tungos, sitten hiljaista) ja paikoillaan istuskelu alkoivat olla liikaa. Aikomuksenamme oli kävellä paikalliseen isoon ostoskeskukseen, Bull Ringiin, mutta matkalla sinne huomasimme nettikahvilan, jonka viimeksi olimme missanneet. Tunnin istunto 1,30 x 2… eli täällä istutaan.
3.6. Leadon House: Eilen käveltiin Ledburyn keskustasta hotelliin ja matkalla poikettiin (tai Minna poikkesi, mina vahdin tavaroita ulkopuolella) Somerfield-nimisessa kaupassa ostamassa vähän evästä ja nenäliinoja – joko tämä on flunssaa tai tosi paha heinänuha. Minna epailee jälkimmäistä.
Matka hotellille tuntui aika pitkältä kuumassa ja aurinkoisessa säässä, mutta perille päästiin. Heti sisään tultua tavattiin Jan, toinen omistajista, joka näytti meille huoneemme (numero 2, toinen kerros), ohjeisti ja hössötti vähän. Mentiin ylös, purettiin tavaroita, juotiin kupilliset teetä ja lähdettiin tutkimaan paikkoja. Kierreltiin pihaa ja puutarhaa, ja kun muut vieraat menivät syömään, päädyttiin oleskeluhuoneeseen istumaan.
Kun muut tulivat takaisin, minä olin lukemassa ja Minna sudokujen kimpussa. Muut ovat kaksi vanhaa pariskuntaa, ja niistä toisen toinen puolisko (rouva Mikälie) kuulostaa ihan yhdeltä Eläimellista menoa (Creature Comforts) -sarjan hahmolta. Ties vaikka olisikin sama tyyppi; Nick Park nimenomaan äänitti ihan tavallisten brittien juttuja ja teki sitten niihin liittyvät savianimaatiot.
Toisten vetäydyttya yöpuulle tms., me maksoimme oman oleskelumme (käteisella, mika oli kuulemma hyvin poikkeuksellista) ja ostimme baarista yömyssyt; minulle Laphroaig, Minnalle Amontillado. Tavattiin isäntäkin, Mike, joka hoiti raha-asiat ja myi meille ne drinkit. Näyttää aika tarkalleen siltä kuin olin kuvitellutkin: laiha ja harmaa, muttei oikeastaan vanhanoloinen (toisin kuin Jan, joka on minusta ihan mummo).
Yömyssyjen jalkeen mentiin ylös – ei siis lähdetty kylälle, vaikka niin olikin alun perin suunniteltu – ja rentouduttiin. Lisää teetä, vähän iltapalaa (hyvää rouheleipää ja Wensleydale-juustoa! Se muuten on makunsa puolesta aika Turunmaan tyyppista, mutta hyvin murenevaa ja mahdotonta höylätä) ja TV:n tuijottelua.
Aamupala 8.30: täysi englantilainen aamiainen. Hyvää! Vähän sen jälkeen laitettiin pikkureput kuntoon ja lähdettiin kävelemään kohti Much Marclea n. klo 9.45. Liikennettä oli yllättävän paljon eikä tien vieressa ollut ollenkaan jalkakäytävää, mutta onneksi siihen oli leikattu kapea nurmikonpätkä, jolle voi väistää autoja ja jolla voi myos kävellä.
Oli taas aika kuuma, vaikka aurinko ei koko aikaa paistanutkaan (illalla kyllä huomattiin, etta nahka oli parista kohtaa palanut). Vähän mäkinen maasto ja se, että aina välillä piti pysähtyä ottamaan kuvia, hidastivat matkantekoa lisää.. Perillä Weston’silla oltiin 11.50, mutta ennen sitä oli kayty Much Marclen postissa (pieni kauppa/asiamiesposti tienristeyksessä) ostamassa mehujäät. Ne syötiinkin ennen viimeistä etappia.
Weston’silla kierreltiin kaupassa ja pihalla, adoptoitiin omenapuu (molempien nimillä), maisteltiin siidereitä, ja kun alkoi nousta päähän, päätettiin mennä lounaalle samassa pihassa olevaan Scrumpy House -ravintolaan. Siidereitä oli ihanan paljon, joukossa monta meille ennestään tuntematonta, joten maisteltavaa piisasi.
Scrumpy House alkoi täyttyä, mutta saimme paikan pihalta, kuten olimme halunneetkin. Minna otti alkupalaksi kasviskeittoa (ehkä peruna-parsakaali), minä keitettya parsaa. Pääruoaksi söimme kumpikin paahtopaistia (Traditional Sunday roast), joka oli mureita, ohuita, herkullisia siivuja tosi hyvassa kastikkeessa, lisukkeinaan perunoita, keitettyja kasviksia, piparjuuritahnaa ja Yorkshire pudding.
Ruoan jalkeen ostettiin liput panimokierrokselle (5 puntaa/kpl), ja jossain vaiheessa ostettiin siideripinssit ja muutama postikortti. T-paitoja ei juurikaan ollut, joten jos niita tosissaan halutaan, ne pitää tilata nettikaupasta.
14.30 alkanut ja siis päivän viimeinen kierros oli tosi mielenkiintoinen ja Oliver, opas, tosi sympaattinen. Kierroksen jälkeen taas ilmaisia maistiaisia, mutta olimme kilttejä ja otimme vain ne yhdet, jotka oli kaadettu kaikille valmiiksi – muut maistelivat enemmän, mutta he eivät olleetkaan jo aiemmin testailleet yhtä shun toishta… Ostimme mukaan kaksi siideripulloa (Oak Conditioned Medium Sweet ja Oak Conditioned Extra Dry) sekä pienen pullon omenalikööriä (joka ei ole Weston’sin tuote).
Paluumatkaa ei enää haluttu kävellä, joten soitettiin taksi. Sen saaminen oli yllättävän vaikeaa – eikä nyt ole vain kyse minun puhelinkammostani. Kaksi ensimmäistä taksia oli jossain ajossa ja vapaita vasta monen tunnin kuluttua, kolmannen numerossa ei vastattu ollenkaan ja vasta neljäs tärppasi. Se tuli noin vartin kuluttua, mutta oli vaikea tunnistaa, kun taksikaarta ei ollut eikä muitakaan selkeitä merkkejä. Ainoastaan takarekkarin vieressä oli joku erikoinen kilpi (josta ei paljon muuta ehditty nähdä, kuin etta se oli vihreä). Matka Leadon Houseen maksoi seitsemän puntaa eika kauan kestänyt.
Illalla ruokailtiin hotellissa: possupaistia kummallekin, Minnalle alkupalaksi taas kasviskeittoa (porkkana-selleri), minulle savulohi-rapupateella täytetty tomaatti. Ruoan jälkeen vetäydyttiin omiin oloihimme, juotiin taas teetä, pakattiin, käytiin suihkussa, juotiin pois ne kaksi siideriä ja simahdettiin puoliltaöin. Minna tosin nukahti jo puolta tuntia aiemmin, ja minä join hänen siiderinsä loppuun (se Extra Dry oli kuin omenasamppanjaa, tosi hyvää!).
4.6. Ledbury: Aamupala klo 8, samanlainen kuin eilenkin. Sitten loppujen tavaroiden pakkaaminen, eilisen päivällisen laskun maksaminen (iih, pääsin kayttamaan luottokorttia ja näpyttelemään PINniä!) ja sitten menoksi. Pihalta otettiin viela pari kuvaa.
Käveltiin Ledburyn keskustaan, jossa pienta shoppailua (eväita, nenäliinoja, postimerkkeja) ja korttien postitus. Bussi oli myöhässä ja kuski ajoi kuin sekopää Malvernin kukkuloilla päästäkseen takaisin aikatauluun. Matkapahoinvointilääke tuli tarpeeseen, onneksi olin älynnyt ottaa sen mukaan käsimatkatavaroihin!
Digbeth Coach Station, Birmingham: tapettiin aikaa, istuskeltiin, kaytiin netissä riistohinnasta (11 minuuttia £1) huolimatta…
Tämän nettikahvilasession jälkeen luultavasti etsitään jotain ruokaa ja sitten palataan linja-autoasemalle. Bussi lahtee 18.45.
Tapamme aikaa Birminghamin Digbethin asemalla. Jalat on niin kuolleita kävelystä, ettemme aio tehdä paljon muuta kuin hengailla täällä. Ankeata, mutta joskus sita on levättäväkin.
Eilen oltiin Weston’sin panimolla ja kivaa oli! Lisää myöhemmin. Kohta loppuu aika nettikoneella.
Tänään viela Manchesteriin ja sieltä yöllä Glasgow’hin. Aamulla suuntaamme Kennacraigin lauttasatamaan ja sieltä Islayn saarelle. Matkaa on viela siis paljon jäljellä.
Hostellimajoitukseen kuului ilmainen aamiainen, joka oli ihan ok. Muroja, leipää, teetä, kahvia ja mehua. Check-out on 10.30 am, mutta taidamme lähteä liikkeelle jo aiemmin. Bussi Birminghamiin lahtee 10.55 (asema on kylla kahden minuutin kävelymatkan päässä tästä), mutta sitä ennen pitää etsiä kauppa ja Miiralle nenäliinoja. Miiran heinänuha on villiintynyt ja doupattunakin tuo niiskuttelee koko ajan. Niiskuttelu on todella hermostuttavaa kuunneltavaa. Säälin huonetoveriamme, joka yritti aamulla nukkua, kun Miira niisti ja niiskutteli.
Birminghamissa olemme pari tuntia ja sitten bussilla Ledburyyn. Ledburyssa olemme taas hotellissa yötä, joten pehmeämmät sangyt ovat odotettavissa kahdeksi seuraavaksi yöksi. Huomenna menemme Weston’sin siideripanimolle ja adoptoimme omenapuun 5-vuotishääpäivamme kunniaksi. Puuhäät, you know. Ehkä maistelemme muutamia siidereitäkin… (varsinkin kun maistelu on ilmaista… eihan me muuten…).
Netissä asioiminen on kätevää, kuten täällä on aiemminkin mainittu. Erityisesti kuitenkin riemastuttaa B&B-paikkojen palvelu: Islaylla majoituspaikkamme emäntä teki meille varauksen Ardbegin tislaamolle, eilen Pink Housen omistaja lähetti postia ja varmisti, että olemme varautuneet myös kylmempiin säihin – Brightonissa kun on viime päivinä ollut kylmää ja sateista. Lisäksi olemme saaneet tulo-ohjeet ja puhelinnumeron, jos sattuisimme eksymään – “tulen hakemaan, jos soitatte!” Sama juttu Ledburyssa: Leadon Housesta luvattiin myös tulla hakemaan, jos on vaikeuksia löytää perille tms.
Ja lisää netin helppoutta: teimme juuri lähtöselvitykset! Istumapaikat sai valita itse (vapaana olevista, tietenkin). Boarding passit (tarkastuskortit) on tulostettu ja saatu vielä vahvistukset tekstiviesteinä. Portilla riittää, että näyttää sen tekstiviestin – uskomatonta!
Nyt kuitenkin petiin, edessä on aikainen herätys. Saapa nähdä, tuleeko nukkumisesta mitään…
Nyt alkaa noin puolet majoituksesta olla kunnossa, ne tärkeimmät paikat. Kaksi yötä Brightonissa, kaksi Ledburyssa, kaksi Islaylla ja kahdeksan yötä Lontoossa, vanhassa tutussa Bayswater Inn -hotellissa. Kaikki muut paikat ovat B&B-majataloja, eli eivät ihan halpoja. Lisäksi on se ensimmäinen Lontoon-yö Piccadilly Backpackers -hostellissa, joka varattiin netin kautta.
Nettivaraus (sähköpostilla) on toiminut mainiosti noiden pikkupaikkojen suhteen; Lontoon majoitus hoidettiin matkatoimiston kautta (käytiin paikan päällä Turun keskustassa).
Koska varsinaisia hostelliöitä tulee tosi vähän, niin emme investoi kalliisiin matkalakanoihin, vaan joko vuokraamme lakanat tai kuljetamme mukana omia pussilakanoita (toimivat kesäajan makuupusseina), jos rinkkoihin mahtuu eikä paina liikaa. Koepakkaus pitää tehdä jossain vaiheessa…
Loput paikat varataan joko netin kautta tai ex tempore. Luulen kyllä, että tehdään nettivaraukset, niin ei ole riskiä jäädä rannalle ruikuttamaan, jos yllättäen paikka onkin täynnä ja seuraavaan hostelliin pitkä matka. Ensin pitää vain saada luottokortti.
Korttihakemukseni on jo hyväksytty, nyt odotan vain sitä, että kuvakin hyväksytään (oma kuva – sateenkaarilippu) ja että valmis kortti tulee perille.
Olen ihan täpinöissäni taas, kun alkuhankaluuksien jälkeen kaikki tuntuu sujuvan niin kätevästi. Ja kun Minna sanoi, että kierrellään paljon pubeissa, niin innostuin lisää. Blogosfääristä löytyi Brightonin pubeja arvosteleva blogi ja luen nyt sen arkistoja läpi. Janottaakin vähän, mutta onneksi apu on lähellä…
Ensi kesänä toteutuva reilimme on pitkän miettimisen tulos. Kesä 2007 on ollut sovittuna jo pidemmän aikaa, lähinnä siksi, että vietämme 5-vuotishääpäivää elokuussa ja olemme saaneet rauhassa kerätä matkakassaan rahaa. Varsinainen suunnittelu on aloitettu pari kuukautta sitten. Tarkoituksena on ottaa 16 päivän reilikortti vain A-vyöhykkeelle (Iso-Britannia ja Irlanti). Otamme Suomesta lennot Lontooseen ja sen jälkeen kiertelemme lähinnä Englantia, mutta piipahdamme myös Skotlannissa.
Reilikortti uudistuu 1.4.2007, joten se voi olla ongelmallista meille. Uudistuksen jälkeen yhden vyöhykkeen (vyöhykkeet katoavat kokonaan) 16 päivän reilikortteja ei enää ole lainkaan. Koska lähdemme liikkeelle toukokuun lopussa ja reilikortin voi hankkia kolme kuukautta ennen lähtöä, luulisi olevan mahdollista hankkia vielä vanhan systeemin mukainen reilikortti ennen maaliskuun loppua. Matkastamme häviää yllätyksellisyys, jos jo ennen reissua meidän pitää päättää kuinka monena päivänä haluamme liikkua junalla (tähän interrailkorttiuudistus maakohtaisine kortteineen menee, kaikki maat sisältävä kortti sentään pysyy joustavana).
Must see -kohteita on ainakin Westonsin siideripanimo Much Marclessa, Herefordshiressa. Aiomme siellä adoptoida puun. Kuulemani mukaan 5-vuotishääpäivä on puuhäät, joten puun adoptointi sopii matkaan mainiosti.
Miira haluaa ehdottomasti päästä Islayn saarelle tutkimaan tislaamoja… ainakin Bowmore, Lagavulin ja Laphroaig kiinnostaisivat. Jälkimmäisin eniten, koska Miira on jo liittynyt Friends of Laphroaig -kerhoon. Kerhon jäsenyyteen kuuluu pala maata (elinikäinen vuokra) ja tuota maaplänttiä saa sitten käydä katsomassa silloin kun huvittaa. Miira kertonee tästä enemmän.
Reissun lopuksi olisi tarkoitus olla viikko tai vähän alle Lontoossa. Musikaaleja, shoppaamista ja kaikkea mukavaa.
Varsinaisen reiliosuuden aiomme majoittua hostelleista ja B&B:issa, mutta Lontoon ajaksi majoitumme hotellissa.
Viimeisimmät kommentit