Mieleen jääneitä juttuja reissulta

Paikoista..
Englanti: tienvarret täynnä ruusupensaita – varsinkin sellaista lajiketta, jolla on vaaleanpunaiset, viisilehtiset kukat ja jonka terälehdet ovat sydämenmuotoisia.

Skotlanti: tienvarret täynnä rhododendronpensaita.

Molemmat: mäkistä maastoa ja lehtimetsäistä jos metsää on, paljon niittyjä, peltoja ja pensasaitoja. Paljon lampaita, lehmiä, kaneja (voiku ne on pikkusia!), haukkoja ja mustavariksia. Islaylla bongasin pari peuraakin.

Matkaseurasta..
Eteläeurooppalaiset: ei tykätä. Äänekkäitä ja huonotapaisia, liikkuvat usein isoina laumoina.
Jenkit: ei tykätä, mutta niiden kustannuksella voidaan nauraa. Äänekkäitä, kasaritukkaisia ja aina jotenkin huomiotaherättäviä (ei hyvällä tavalla). Vanhoillakin tädeillä usein valkoiset juoksutossumalliset lenkkarit.
Länsinaapurit: joko pissiksiä (ei tykätä) tai aikuisempia ihmisiä. Näyttävät joskus siltä, että ovat ihan pihalla.
Suomalaiset: helppo tunnistaa, vaikka eivät olekaan äänekkäitä. Vähän mitäänsanomattoman näköisiä, jopa hiirenharmaita, ja molemmilla sukupuolilla järkevät kengät.
Britit: useimmiten hillittyjä ja kohteliaita tavoiltaan, oli väri tai etninen tausta mikä hyvänsä. Jos joku tönäisee pikku tungoksessa ja sanoo “ups”, se ei ole britti. Britti pyytää aina anteeksi, oli kosketus kuinka vähäinen hyvänsä. Tykätään.

Ruoasta ja juomasta:
On syöty perinteistä, pubiruokaa, kiinalaista, intialaista, italialaista sekä pikaruokaa. Pizza Express, vaikka ketjuravintola olikin, oli aina hyvä ja turvallinen valinta. Aina tuoreista aineksista tehtyä pizzaa, salaatteja, pastaa ja vaikka mitä. Vegepizza niin herkullista, ettei sitä edes vegeksi ajatellut. Pubiruoka usein rasvaisen puoleista mutta hyvää. Pret a Manger -ketjun pikaruoka (tuoreita sandwichejä ja salaatteja) hakkasi mäkkärit mennen tullen, vaikka Bacon McMuffin tulikin testatuksi ja hyväksi havaituksi.

Brittien juustot ovat hyviä, mutta kaikki testatut olisivat olleet liian pehmeitä höylättäviksi. Vahvaa cheddaria, joka on kaukana hampurilaispaikkojen “cheddarista”, muita samantyyppisiä, ja myös tuorejuustoa (mutta se ei ollut pöytärasiassa vaan rullana).

Siiderivalikoima on pienentynyt sitten viime reissuni. Ennen pubeilla saattoi olla useampaakin pullosiideriä, nyt vakiona oli Strongbow hanassa ja Magners pullossa – eikä sitten muuta. Wetherspoon-ketjulla oli lisäksi Weston’sia ja jopa Kopparbergiä, muilla saattoi olla Bulmer’s Originalia (sama valmistaja kuin Strongbow’lla). Pullosiidereiden tilalle on tullut limuviinaa: jokaisella oli Bacardi Breezeriä ja ainakin yhtä muunmerkkistä vastaavaa.

Ja kunnollisten siiderien jälkeen kotimaiset siiderit maistuvat entistä kauheammilta. Mutta kaikkeen tottuu…

Paikallisia oluita maistoin tasan kahdessa paikassa, kun lopulta istuttiin pubeissa vain syömisen ja yhden pintin verran. Ensimmäinen oli Brakspear Oxfordissa, toinen Caledonian 80 Edinburghissa. Jälkimmäinen oli kuin tummaa simaa.

Kotona

Olemme palanneet. Eilen söimme herkullisen lounaan siinä samassa kiinalaisessa ravintolassa, josta hain takeaway-ruokaa kolmena iltana. Täysin vatsoin (muttei liian) käytiin sitten hakemassa tavarat hotellista, käveltiin metroasemalle, vaihdettiin Oystercardit kertalippuihin ja matkustettiin yhdellä vaihdolla Heathrow’n kentälle.

Hotellissa, juuri kun oltiin järjestelemässä tavaroita ala-aulassa, kuultiin ja nähtiin kuinka eräs intialainen pariskunta sai huoneensa avaimen ja ohjeistukset kolmen yön majoitukseensa. Huone oli se sama, josta me olimme aamulla lähteneet!

Kentällä vielä vähän ostoksia ja hengailua, kun aikaa kerran oli. Parempi näin päin kuin kieli vyön alla laukaten ja hermoillen, ehditäänkö koneeseen. Yhdessä kentän kaupoista maistettiin Pimm’siä, joka on kaikista bussimainoksistakin päätellen brittien kesäjuoma. Ja tosi hyvältä se maistuikin ginger alen, lime- ja sitruunaviipaleiden kanssa. Ostettiin sitä pullo mukaan.

Pösilöitä suomalaisia nähtiin jo pian kentälle saavuttua sen verran, että otettiin etäisyyttä eikä vähään aikaan puhuttu keskenämme suomea. Onneksi koneessa viereen sattui ihan fiksuntuntuinen tyyppi, ja ne pahimmat pösilöt istuivat joko kaukana meistä tai jossain eri koneessa..

Kone oli erilainen kuin tulomatkalla; penkit olivat ahtaammat ja se söpö stuerttikaan ei ollut mukana. Tämän kapu tosin hoiti nousun paremmin kuin Suomen päästä lähtenyt – meno oli todella tasaista. Ruoka oli taas hyvää ja lisäpisteitä tuli ruisleivän palasta (melkein kuin pieni Reissumies, nam!).

Helsinki-Vantaalla piti odotella bussia jonkin aikaa, joten ei pidetty mitään kiirettä koneesta poistumisen tai muunkaan kanssa. Limu maksoi törkeän paljon kahvilassa, ja ostimmekin automaatista kännykällä limupullon (kalliimpaa kuin käteisellä, mutta silti halvempaa kuin kahvilassa). Matkaeväänä siis Lontoosta tuotu pieni sipsipussi, pari patukkaa ja se limu. Kotona vielä Yosa iltapalaksi ja ruokaa ulos pakastimesta..

Jäimme bussista pois Kaarinassa ja ennen kuin ehdin kaivaa kännykän kotelostaan soittaakseni taksin, vapaa taksi tuli kohti. Uskomattoman hyvä tuuri! Oltiin kotona viittä vaille kolmelta ja pienten järjestelyjen jälkeen (Minna latasi jo pesukoneen valmiiksi ja säätöihmeili jotain muutakin) nukkumaan. Oma peti paras peti; heräsin vasta puoli yhdeltä iltapäivällä.

Nyt on ensimmäinen koneellinen pyykätty, yksi jakso rästiohjelmia katsottu, edessä tavaroiden purkua, kuvien purku kamerasta, ruoanlaittoa ja vaikka mitä. Minna raportoinee lisää kun ehtii.