You are currently browsing the category archive for the 'Islay' category.
Perjantai 8.6. oli viimeinen aamumme Islaylla. Majapaikassamme 40 Pier Roadilla oli vain kaksi huonetta ja toisessa oli yksin matkustava keski-ikäinen mies. Graham Birminghamista oli miellyttävä ja utelias kuulemaan meistä ja Suomesta. Graham oli juuri lopettamassa aamupalaansa, kun me saavuimme keittiöön ja pari kertaa hän pyysikin anteeksi, että häiritsee syömistämme kyselyillään.
Graham lähti Islaylta samalla lautalla kuin me, joten jatkoimme keskustelua sielläkin. Hän oli kiertämässä viikon ajan saaria autollaan ja oli kovin ymmällään, miten me olimme eksyneet Islaylle. Miira selitti viskistä ja sehän riittää hyvin syyksi. Kun Graham kuuli, että olimme olleet pikaisesti myös Birminghamissa, hän halusi tietää, mitä mieltä olimme. Kun kerroimme, että olimme viettäneet enimmäkseen aikaa Digbethin linja-autoasemalla, hän oli hyvin pahoillaan, että olimme joutuneet viettämään aikaa siellä. Yhdessä myös ihmettelimme Bullringin ostoskeskusta ja Selfridgesin jännää ulkomuotoa (kuplahirvitys vanhan kirkon vieressä).
Tiemme erosivat lauttamatkan aikana ja päätimme Miiran kanssa, että annamme Grahamille sähköpostiosoitteemme, jos vielä törmäämme häneen lautalla (Graham oli eleineen ja puhetyyleinen hyvin kotoisa, vaikutti ihan siltä, että hän kuuluu vähemmistöperheeseemme). Norjassa hän oli jo käynyt, mutta Ruotsi, Suomi ja Tanska olivat vielä käymättä, joten jos hän joskus päätyisi Suomeen ja Turkuun, hän voisi ottaa yhteyttä. Graham oli tarjoutunut näyttämään paikkoja Birminghamissa. Risteilyn lopuksi Graham löytyikin ja vaihdoimme yhteystiedot. Miira antoi Grahamille myös Turku-pinssinsä (pitää käydä ostamassa Miiralle uusi).
Kennacraigin lauttasatamassa hyppäsimme bussiin ja saimme taas ihailla aivan käsittämättömän upeita maisemia. 3,5 tunnin bussimatka meni nopeasti, mutta heti kun pääsimme Glasgow’n linja-autoasemalle, kaipasimme takaisin Islayn rauhaan. Glasgow’ssa oli liikaa ihmisiä ja hälyä, eikä linja-autoaseman kahvilan paikallinen yrmytäti kassalla auttanut asiaa yhtään. Busseja Edinburghiin meni jatkuvalla syötöllä, mutta menimme sillä, johon olimme liputkin hankkineet. Glasgow’n ja Edinburghin välillä oli myös upeita maisemia, mutta totesimme, etteivät ne oikein tunnu missään, kun on juuri tullut paikasta, jossa kaikki oli paljon upeampaa. Edinburghin linna oli kyllä pramea ja hienosti valaistu iltahämärissä.
Edinburghin linja-autoasemalta kävelimme hostelliin ja kirosimme mäet matkalla muutamaan otteeseen (vaikkakin vain yhden mäen aikana, mutta siinä mäessä oli mäkeä ihan tarpeeksi). Hostellissa meitä odotti 8 hengen huone, joista vain kaksi sänkyä oli varattu, kun me saavuimme. Yksi australialainen tyttö saapui puolisen tuntia meidän jälkeen. Emme koskaan kunnolla nähneet kahta muuta tyttöä (he tulivat myöhään nukkumaan ja nukkuivat aamulla, kun lähdimme), mutta he olivat ilmeisesti pidempään tavaroiden määrästä ja niiden levinneisyydestä päätellen. Australialainen tyttö meni nukkumaan meitä ennen ja lähti hostellista jo ennen kahdeksaa.
Perjantai-ilta oli aika rauhaton Edinburghissa (eiköhän ne ole joka paikassa, mutta me olemme niin keskiäkäisiä nykyään, ettemme ole koskaan liikkeellä perjantai-iltaisin), joten kävimme vain pikaisesti lähipubin yläkerran loungessa pintilla ja sitten nukkumaan.
Aamulla suihku, tavaroiden pakkaus ja hampaiden pesu. Arvostin kovasti sitä tyttöä, joka oksensi edellisen illan juomiaan viereisessä vessakopissa, kun yritin pestä hampaita. Paino todellakin sanalla yritin, koska ei siitä hampaiden pesusta oikeasti tullut paljon mitään, kun halusin vain pois.
Hostellista lähdimme tavaroinemme kävelemään edellisillan ylämäkeä alaspäin. Nyt ei mäkeä kirottu kertaakaan. Ensimmäiseksi rinkat rautatieaseman tavarasäilytykseen ja sitten Coopersiin aamiaiselle/brunssille. Paistettu muna, makkara, tomaatinpuolikas, papuja, pekonia, sieniä, paahtoleipää ja ranskiksia ja molemmille oma pannu teetä! Brunssin jälkeen maailma oli taas parempi paikka ja olimme täynnä energiaa.
Ensimmäiseksi suuntasimme National Galleryyn katsomaan maalauksia. Suosikkini kaikista oli Peter Grahamin “Wandering Shadows” (1878). Tunnin kiertelyn jälkeen suuntasimme seuraavaan kiinnostavaan paikkaan eli rahamuseoon (Museum on the Mound). Siellä oli mukavia interaktiivisia tehtäviä, luultavasti suunnattu lapsille, mutta ei siellä pahemmin lapsia ollut. Iso saksalainen turistilauma ja me. Onneksi saksalaiset menivät museon läpi todella nopeasti, joten saimme keskittyä museon kiinnostaviin juttuihin rauhassa.
Rahamuseosta matkamme jatkui Greyfriarsin kirkolle ja siellä ennen kaikkea Greyfriar’s Bobbyn muistomerkille. Bobby oli koira, joka valvoi isäntänsä haudalla 14 vuotta. Vieressä olevasta pubista Bobby sai ruokaa ja pubin kantiksen ostivat Bobbylle pannan, jotta se ei olisi kulkukoira. Vuonna 1872 Bobby kuoli ja se haudattiin kirkon eteen. Me kävimme lounaalla ja pintilla Bobbyn nimen mukaan nimetyssä pubissa (samassa, josta Bobby sai ruokansa). Greyfriarsin hautausmaalta löytyi myös Potterien McGonagall-nimen esikuvan hauta.
Seuraavaksi päädyimmekin kahvilaan, jossa Rowling kirjoitti ensimmäistä Potteria. The Elephant House vaikutti oikein mukavalta kahvilalta, mutta me olimme vain netissä. Miiran vieressä istui mies, joka tunnisti meidän puhuvan suomea. Hän kertoi itsekin olevansa osaksi suomalainen, mutta ei osaa kieltä kuitenkaan.
Lopulta päätimme kiertää Edinburghin linnan — kaukaa. Turistimassat olivat valtaisat ja pääsymaksu myös. Kiersimme sen kukkulan, jolla linna sijaitsee, mutta alhaalta ja ihailimme linnaa vain sieltä. Kävelymme päätteeksi oli jano ja ½ pintit Strongbow’ta nautimmekin taas rautatieaseman Cooper’silla. Tämän jälkeen rinkkojen haku ja taas vähän mäkikävelyä, kunnes olimmekin linja-autoasemalla odottamassa Lontoon bussia.
Kiertomatkamme Brigton-Oxford-Ledbury-Islay-Edinburgh meni mielestäni uskomattoman nopeasti ja kaikki, mitä olimme etukäteen varanneet ja maksaneet onnistui täydellisesti. Islay oli matkan kohokohta, mutta ei muut paikatkaan huonoja olleet.
6.6. Islay: Aamulla poistuminen hostellista, kiitettiin tätiä pyykkiavusta ja muusta. Port Charlotten SYHA oli reissun siistein ja mukavin hostelli, joten kehut olivat paikallaan.
Kävelimme romppeinemme läheiselle betonilaiturille/aallonmurtajalle, jolla nautimme auringonpaisteesta ja aamupalasta – suklaakeksejä, mehua ja vettä. Kun Minnaa alkoi lopulta paleltaa (outo otus), käveltiin bussipysäkille, josta käytiin vuorotellen kiertämässä Museum of Islay Life, joka oli pieni kotiseutumuseon tyyppinen juttu entisessä kirkossa.
Seuraavaksi hypättiin postibussin kyytiin ja ajettiin sillä Bowmoreen asti. Kuski oli hulvaton tyyppi, joka heitti paikallisten kanssa herjaa (joka olisi voinut sivullisesta kuulostaa suorastaan ilkeältä, muttei ollut sitä) ja teki matkasta jokseenkin ikimuistoisen. Taustamusiikkina Classic FM, me rinkkoinemme auton takaosassa, seurana postisäkki ja yksi iso pahvilaatikko, josta piti pitää kiinni…
Bowmoressa pikainen kauppareissu ja pari kuvaa, sitten tavallisella bussilla Port Elleniin. Kahden maissa käveltiin sisään 40 Pier Roadin ovesta ja tavattiin Jim. Hän näytti paikat, antoi avaimet ja kyseli aamupalasta. Vietiin kamat sisään, relattiin hetki (taidettiin juoda teetä vaihteeksi) ja sitten lähdettiin tutkimaan Port Elleniä.
Käveltiin satamaa reunustava Frederick Crescent päästä päähän, ihailtiin maisemia, vilkaistiin paikallista nettikahvilaa ja tehtiin pikku kävelylenkki läheiselle “hiidenkivelle” (standing stone), jollaisia saarella on paljon. Takaisin tultua käytiin siinä nettikahvilassa ja alettiin etsiä ruokapaikkoja. Syötiin White Hart Hotelissa: Minnalle alkupalaksi kasviskeitto, pääruoaksi puolikas grillikana, minulle alkajaisiksi katkarapusalaatti ja pääruoaksi lampaanpotkaa. Juomaksi pintit Blackthornia, koska sitä oli hanassa. Minä join muuten aperitiiviksi 18-vuotiasta Bowmorea!
Iltapala syötiinkin sitten majapaikassamme; oli ostettu suklaavanukkaat, hedelmiä ja pullo Magnersia puoliksi. Katsottiin TV:stä Springwatch-ohjelma, josta Eleanor oli vinkannut – siinä oltiin Islaylla (Mull of Oa). Mutta tätä kaikkea ennen vaahtokylpy kahdelle isossa ammeessa, ikkunasta näkymä rantaan!
7.6. Islay: Aamupalan jälkeen kasasin vähän kamojani, levitin aurinkorasvaa nahkaani ja lähdin kävelemään kaupungista pois. Ensimmäinen etappi oli Laphroaigin tislaamo, johon saavuin juuri ajoissa (eli noin varttia aiemmin) ennen klo 10.15 alkavaa kierrosta. Kierros oli todella mielenkiintoinen (otin paljon kuvia) ja hauska – Jack oli loistava opas. Sen jälkeen kaikki saivat lasillisen maistiaisia (Quarter Cask) ja kaksi meistä, eli porukan ainoat FOLlit, sai “vuokran” eli minipullon viskiä ja todistuksen käynnistä tislaamolla.
Sitten oli aika tehdä vähän ostoksia – pitihän sitä nyt matkamuistoja ja tuliaisia hankkia.
Lopuksi menin vielä viemään Suomen lipun lähellä olevalle suoniitylle, jolla kaikkien FOLlien palstat (neliöjalka maata) ovat. Se näkyi hyvin tieltä; Minna huomasi sen ohi kävellessään ja me kumpikin näimme sen paluumatkalla aivan selkeästi; siellä se lepatti ylhäisessä yksinäisyydessään – moni muu oli pistänyt lippunsa lähelle aitaa, koska niitty oli tosiaan aika märkä. Hyvillä kengillä pääsi kauemmas!
Seuraavaksi kävelin Lagavulinille, jonka vastaanotossa/kaupassa vierailin vain pikaisesti. Pian olin taas tiellä ja auringonpaisteessa, kohteena Ardbeg. Matkalla piti vähän väliä pysähdellä, koska aina oli jotain kuvattavaa: upeita maisemia, vanha kirkko, lampaita..
Eleanor oli ilmoittanut meidät iltapäivän tislaamokierrokselle Ardbegiin, ja koska Minna tuli noin puoli tuntia ennen kierroksen alkua, emme vielä syöneet. Täällä oli oppaana opettajamainen, erittäin selkeästi ja hitaasti puhuva nainen, ihan erilainen kuin Jack (josta minä pidin enemmän). Kierroksen jälkeen taas maistiaiset (kahta eri laatua: Uigeadail – cask strength – ja Airigh Nam Beist, josta Minnakin piti!).
Ostosten jälkeen viimein syömään. Otimme molemmat alkupalaksi tomaattikeiton (kuumaa ja hyvää!) ja minä otin lasagnen ja Minna lohta uusilla perunoilla. Molemmat annokset olivat todella hyviä ja lasagne oli melkein saman makuista kuin Mustin tekemä. Minna oli ihan innoissaan kesän ensimmäisistä uusista perunoistaan, joten onnistui heti ensimmäisellä suupalallaan tekemään komean voimedaljongin keskelle rinnuksia.
Söimme rauhassa, eikä ollut enää mitään mahdollisuutta ehtiä päivän viimeiseen bussiin poispäin (se lähti 16.18), joten käveltiin takaisin. Aurinko porotti pilvettömältä taivaalta, Ardbegin työntekijät ajoivat ohi polkupyörillään ja moikkailivat mennessään, me vain talsimme.
Illalla ei sitten enää menty mihinkään, pakkailtiin ja rentouduttiin vain. Kirjoitettiin postikortteja, katsottiin uusi jakso Springwatchia (siinä oltiin Ardbegissa!) ja mentiin puoliltaöin nukkumaan.
Maanantaiaamulla lähdimme Ledburysta liikkeelle yhdeksän pintaan aamulla. Kävelimme keskustaan, jossa shoppailimme ja odotimme bussiamme, jonka piti tulla 10.55. Se oli 15 minuuttia myohassa, mutta olimme silti ajoissa Birminghamissa. Birminghamia olisi ollut kiva kierrellä, mutta ei painavien rinkkojen kanssa. Tapoimme siis aikaa bussiasemalla, nettikahvilassa ja minä kavin ostamassa meille ruokaa Bullringin Selfridgesilta (hyvia salaatteja, suosittelen).
Viimeinkin 18.45 bussimme lähti kohti Manchesteria. Torkuin osan matkasta ja Miira luki. 21.30 olimme Manchesterin bussiasemalla, joka on ihan Gay Villagen kyljessa. Kavelimme Canal Streetin lapi ja tsekkailimme paikallisia homoja. Samanlaisia ne on joka puolella… Kävimme muutaman korttelin paassa Wetherspoon-ketjun The Paramount -pubissa syomassa burgerit ja juomassa pintit ja sitten taas bussiasemalle odottamaan. Manchesterissa bussiasema oli paljon miellyttävämpi kuin Birminghamissa. Miira jo vannotti minut lupaamaan, ettemme koskaan palaa Digbethiin.
Bussimme Glasgow’hin oli myohassa. Sen piti lahtea 0.50, mutta paasimme liikkeelle vasta 1.25. Olimme silti lahes aikataulussa perilla Glasgow’ssa eli tiistaiaamuna puoli kuuden jalkeen. Bussimme Kennacraigin lauttasatamaan lähti yhdeksältä, joten taas oli aikaa tapettavana. Väsymys painoi aika paljon, silla en nukkunut kovin hyvin bussissa. Miira sen sijaan kuorsasi kuin pieni possu, tahdissa toisella puolella kaytavaa istuneen miehen kanssa.
Miira kavi hakemassa laheisesta Pret a Manger -kahvilasta matkalle leipiä ja mina kavin bussiaseman kaupassa ostamassa riistohinnoilla vähän syomista. Kaupassa oli kaksi suomalaista ja oli hauska kuunnella pitkasta aikaa suomea jonkun muun kuin Miiran ja itseni puhumana. Loppujen lopuksi tuo suomalainen pariskunta paatyi samaan bussiin kuin mekin.
Bussi Kennacraigiin lahti ajallaan. Alkumatkan torkuin, mutta kun päästiin keskelle ei mitaan, niin oli pakko alkaa seurata ymparistöä. Aivan upeita maisemia! Pysahdyimme hetkeksi Inverarayhin ja jalottelimme, mutta sitten matka jatkui taas kohti Kennacraigia. Sinne päästyämme ostimme vain meno-paluuliput Islaylle ja hyppasimme lauttaan. Lautalla olimme enimmäkseen kannella. Keli oli hyva ja maisemat ihan jees…
Tässä vaiheessa olimme olleet reissussa 28 tuntia. Aika nuutunut olo, vaikka olimmekin yrittäneet siistiytya Glasgow’n asemalla. Islaylla olimme perilla15.20. Tulimme Port Elleniin (normaalisti tama lauttavuoro tulisi Port Askaigiin, mutta sen satama on edelleen kiinni, avattaneen ensi viikolla) ja kun kävelimme lautasta ulos, huomasimme, etta Islayn 2. ja 3. yön majapaikkamme (B&B-paikka 40 Pier Road) on ihan sataman kyljessa. Meillä oli kuitenkin varattuna paikat Port Charlottessa, joten paikallisbussia odottamaan. Saimme odottaa noin tunnin, kunnes bussi tuli. Bussin vaihto Bowmoressa (Islayn pääkaupunki, tosi iso city 
) ja Port Charlottessa olimme viimein viiden jalkeen.
Hostelli oli ihan lahella bussipysäkkia. No okei, mita muuta voi odottaa, kun kylässä on yksi katu? Hostellissa pääsimme viimein pesemään pyykkiä! Pesimme kaksi koneellista, jotka kuivausrumpu kuivatti ja sen jalkeen kaikki vaatteemme olivat puhtaita. Mika ihana tunne päästä suihkuun, saada pestyä likapyykkia ja sitten painua pehkuihin ja vain nukkua, vaakatasossa!
Pitää jatkaa eilisen ja tämän paivan Islayn seikkailuista myohemmin, olen nyt viettanyt aivan liian kauan tässä koneella. Miira on kaynyt jo kahdessa tislaamossa, mutta mina skippasin ne, koska halusin shoppailla (kävin kahdessa kaupassa ja toinen niista oli posti), hoitaa laskuja nettipankissa ja tietenkin päivittää. Tämä nettikahvila on jotenkin söpö. Täälla ei ole ketaan muuta kuin minä, vain lappu, jossa lukee hinnat ja kulho, mihin maksu jätetaan… Ovet auki kaiken päivää. Iltaisin täällä on ilmeisesti enemman populaa (ja nuorisoa) paikalla.
Mutta nyt kavelemaan kolmisen mailia Ardbegin tislaamoon, jossa syömme lounasta. Miira taitaa olla jo perillä.
Eilen Port Charlotte ja reissun paras hostelli (siistein, mukavimmat sängyt jne), tänään Port Ellen ja kaikkein upein majapaikka. Ihan satamassa (melkein lauttaterminaalin kyljessa), upeat isot huoneet ja luksusta…
Myöhemmin seikkaperäisempi selostus – kohta pitaa saada ruokaa ja käydä vähän ostoksilla. Huomenna tislaamovierailuja ja muuta ohjelmaa, tänään ehdittiin jo vahan kavella kaupungin (kylän?) ymparistössä ja todeta, etta matka Laphroaigiin on tosi lyhyt.
Netissä asioiminen on kätevää, kuten täällä on aiemminkin mainittu. Erityisesti kuitenkin riemastuttaa B&B-paikkojen palvelu: Islaylla majoituspaikkamme emäntä teki meille varauksen Ardbegin tislaamolle, eilen Pink Housen omistaja lähetti postia ja varmisti, että olemme varautuneet myös kylmempiin säihin – Brightonissa kun on viime päivinä ollut kylmää ja sateista. Lisäksi olemme saaneet tulo-ohjeet ja puhelinnumeron, jos sattuisimme eksymään – “tulen hakemaan, jos soitatte!” Sama juttu Ledburyssa: Leadon Housesta luvattiin myös tulla hakemaan, jos on vaikeuksia löytää perille tms.
Ja lisää netin helppoutta: teimme juuri lähtöselvitykset! Istumapaikat sai valita itse (vapaana olevista, tietenkin). Boarding passit (tarkastuskortit) on tulostettu ja saatu vielä vahvistukset tekstiviesteinä. Portilla riittää, että näyttää sen tekstiviestin – uskomatonta!
Nyt kuitenkin petiin, edessä on aikainen herätys. Saapa nähdä, tuleeko nukkumisesta mitään…
Olimme suunnitelleet aloittavamme matkan Skotlannista, mutta selvisi pian, että Islayn saarella on paikalliset festivaalit juuri kun olisimme menneet sinne. Vaikuttaa mielenkiintoiselta ja hauskalta tapahtumalta (viskejä, musiikkia ja häppeninkiä joka lähtöön), mutta majoitusta on lähes mahdotonta järjestää kun paikat ovat jo täyteen varattuja. Lisäksi Islaysta saa varmasti festarien aikaan ihan erilaisen kuvan kuin “normaaliaikoina”. Uh, turistilaumoja (sanoo turisti, joka ei halua olla laumassa)!
Minusta paikan viehätys on juuri siinä, että se on vähän syrjässä eikä mikään turistirysä. Joten festareille sitten ehkä jollain toisella kerralla.
Matkan alkuosa taitaakin kulua Englannin puolella. Nyt on alustava reittisuunnitelma Lontoo – Oxford – Stratford-Upon-Avon – Ledbury ja Much Marcle – (Lontoo) – Brighton – Dover – Canterbury. Päiviä ei ole vielä mietitty, koska majoituspaikat ja junareitit ovat vielä auki. Ja koska odotamme tietoa Islaylta (eli onko majatalossa sijaa festarin jälkeisellä viikolla)…
Nyt on lähtö varmistunut, ja suunnitelmissa on ensin mennä Skotlantiin ja Islayn saarelle. Siellä on useampiakin majapaikkoja, mutta nämä kuusi nyt ainakin ovat harkitsemisen arvoisia (osa kyllä aika kalliita).
40 Pier Road guesthouse
The Monachs guesthouse
Ensi kesänä toteutuva reilimme on pitkän miettimisen tulos. Kesä 2007 on ollut sovittuna jo pidemmän aikaa, lähinnä siksi, että vietämme 5-vuotishääpäivää elokuussa ja olemme saaneet rauhassa kerätä matkakassaan rahaa. Varsinainen suunnittelu on aloitettu pari kuukautta sitten. Tarkoituksena on ottaa 16 päivän reilikortti vain A-vyöhykkeelle (Iso-Britannia ja Irlanti). Otamme Suomesta lennot Lontooseen ja sen jälkeen kiertelemme lähinnä Englantia, mutta piipahdamme myös Skotlannissa.
Reilikortti uudistuu 1.4.2007, joten se voi olla ongelmallista meille. Uudistuksen jälkeen yhden vyöhykkeen (vyöhykkeet katoavat kokonaan) 16 päivän reilikortteja ei enää ole lainkaan. Koska lähdemme liikkeelle toukokuun lopussa ja reilikortin voi hankkia kolme kuukautta ennen lähtöä, luulisi olevan mahdollista hankkia vielä vanhan systeemin mukainen reilikortti ennen maaliskuun loppua. Matkastamme häviää yllätyksellisyys, jos jo ennen reissua meidän pitää päättää kuinka monena päivänä haluamme liikkua junalla (tähän interrailkorttiuudistus maakohtaisine kortteineen menee, kaikki maat sisältävä kortti sentään pysyy joustavana).
Must see -kohteita on ainakin Westonsin siideripanimo Much Marclessa, Herefordshiressa. Aiomme siellä adoptoida puun. Kuulemani mukaan 5-vuotishääpäivä on puuhäät, joten puun adoptointi sopii matkaan mainiosti.
Miira haluaa ehdottomasti päästä Islayn saarelle tutkimaan tislaamoja… ainakin Bowmore, Lagavulin ja Laphroaig kiinnostaisivat. Jälkimmäisin eniten, koska Miira on jo liittynyt Friends of Laphroaig -kerhoon. Kerhon jäsenyyteen kuuluu pala maata (elinikäinen vuokra) ja tuota maaplänttiä saa sitten käydä katsomassa silloin kun huvittaa. Miira kertonee tästä enemmän.
Reissun lopuksi olisi tarkoitus olla viikko tai vähän alle Lontoossa. Musikaaleja, shoppaamista ja kaikkea mukavaa.
Varsinaisen reiliosuuden aiomme majoittua hostelleista ja B&B:issa, mutta Lontoon ajaksi majoitumme hotellissa.
Viimeisimmät kommentit