8.-9.6. Islay, Glasgow, Edinburgh

Perjantai 8.6. oli viimeinen aamumme Islaylla. Majapaikassamme 40 Pier Roadilla oli vain kaksi huonetta ja toisessa oli yksin matkustava keski-ikäinen mies. Graham Birminghamista oli miellyttävä ja utelias kuulemaan meistä ja Suomesta. Graham oli juuri lopettamassa aamupalaansa, kun me saavuimme keittiöön ja pari kertaa hän pyysikin anteeksi, että häiritsee syömistämme kyselyillään.

Graham lähti Islaylta samalla lautalla kuin me, joten jatkoimme keskustelua sielläkin. Hän oli kiertämässä viikon ajan saaria autollaan ja oli kovin ymmällään, miten me olimme eksyneet Islaylle. Miira selitti viskistä ja sehän riittää hyvin syyksi. Kun Graham kuuli, että olimme olleet pikaisesti myös Birminghamissa, hän halusi tietää, mitä mieltä olimme. Kun kerroimme, että olimme viettäneet enimmäkseen aikaa Digbethin linja-autoasemalla, hän oli hyvin pahoillaan, että olimme joutuneet viettämään aikaa siellä. Yhdessä myös ihmettelimme Bullringin ostoskeskusta ja Selfridgesin jännää ulkomuotoa (kuplahirvitys vanhan kirkon vieressä).

Tiemme erosivat lauttamatkan aikana ja päätimme Miiran kanssa, että annamme Grahamille sähköpostiosoitteemme, jos vielä törmäämme häneen lautalla (Graham oli eleineen ja puhetyyleinen hyvin kotoisa, vaikutti ihan siltä, että hän kuuluu vähemmistöperheeseemme). Norjassa hän oli jo käynyt, mutta Ruotsi, Suomi ja Tanska olivat vielä käymättä, joten jos hän joskus päätyisi Suomeen ja Turkuun, hän voisi ottaa yhteyttä. Graham oli tarjoutunut näyttämään paikkoja Birminghamissa. Risteilyn lopuksi Graham löytyikin ja vaihdoimme yhteystiedot. Miira antoi Grahamille myös Turku-pinssinsä (pitää käydä ostamassa Miiralle uusi).

Kennacraigin lauttasatamassa hyppäsimme bussiin ja saimme taas ihailla aivan käsittämättömän upeita maisemia. 3,5 tunnin bussimatka meni nopeasti, mutta heti kun pääsimme Glasgow’n linja-autoasemalle, kaipasimme takaisin Islayn rauhaan. Glasgow’ssa oli liikaa ihmisiä ja hälyä, eikä linja-autoaseman kahvilan paikallinen yrmytäti kassalla auttanut asiaa yhtään. Busseja Edinburghiin meni jatkuvalla syötöllä, mutta menimme sillä, johon olimme liputkin hankkineet. Glasgow’n ja Edinburghin välillä oli myös upeita maisemia, mutta totesimme, etteivät ne oikein tunnu missään, kun on juuri tullut paikasta, jossa kaikki oli paljon upeampaa. Edinburghin linna oli kyllä pramea ja hienosti valaistu iltahämärissä.

Edinburghin linja-autoasemalta kävelimme hostelliin ja kirosimme mäet matkalla muutamaan otteeseen (vaikkakin vain yhden mäen aikana, mutta siinä mäessä oli mäkeä ihan tarpeeksi). Hostellissa meitä odotti 8 hengen huone, joista vain kaksi sänkyä oli varattu, kun me saavuimme. Yksi australialainen tyttö saapui puolisen tuntia meidän jälkeen. Emme koskaan kunnolla nähneet kahta muuta tyttöä (he tulivat myöhään nukkumaan ja nukkuivat aamulla, kun lähdimme), mutta he olivat ilmeisesti pidempään tavaroiden määrästä ja niiden levinneisyydestä päätellen. Australialainen tyttö meni nukkumaan meitä ennen ja lähti hostellista jo ennen kahdeksaa.

Perjantai-ilta oli aika rauhaton Edinburghissa (eiköhän ne ole joka paikassa, mutta me olemme niin keskiäkäisiä nykyään, ettemme ole koskaan liikkeellä perjantai-iltaisin), joten kävimme vain pikaisesti lähipubin yläkerran loungessa pintilla ja sitten nukkumaan.

Aamulla suihku, tavaroiden pakkaus ja hampaiden pesu. Arvostin kovasti sitä tyttöä, joka oksensi edellisen illan juomiaan viereisessä vessakopissa, kun yritin pestä hampaita. Paino todellakin sanalla yritin, koska ei siitä hampaiden pesusta oikeasti tullut paljon mitään, kun halusin vain pois.

Hostellista lähdimme tavaroinemme kävelemään edellisillan ylämäkeä alaspäin. Nyt ei mäkeä kirottu kertaakaan. Ensimmäiseksi rinkat rautatieaseman tavarasäilytykseen ja sitten Coopersiin aamiaiselle/brunssille. Paistettu muna, makkara, tomaatinpuolikas, papuja, pekonia, sieniä, paahtoleipää ja ranskiksia ja molemmille oma pannu teetä! Brunssin jälkeen maailma oli taas parempi paikka ja olimme täynnä energiaa.

Ensimmäiseksi suuntasimme National Galleryyn katsomaan maalauksia. Suosikkini kaikista oli Peter Grahamin “Wandering Shadows” (1878). Tunnin kiertelyn jälkeen suuntasimme seuraavaan kiinnostavaan paikkaan eli rahamuseoon (Museum on the Mound). Siellä oli mukavia interaktiivisia tehtäviä, luultavasti suunnattu lapsille, mutta ei siellä pahemmin lapsia ollut. Iso saksalainen turistilauma ja me. Onneksi saksalaiset menivät museon läpi todella nopeasti, joten saimme keskittyä museon kiinnostaviin juttuihin rauhassa.

Rahamuseosta matkamme jatkui Greyfriarsin kirkolle ja siellä ennen kaikkea Greyfriar’s Bobbyn muistomerkille. Bobby oli koira, joka valvoi isäntänsä haudalla 14 vuotta. Vieressä olevasta pubista Bobby sai ruokaa ja pubin kantiksen ostivat Bobbylle pannan, jotta se ei olisi kulkukoira. Vuonna 1872 Bobby kuoli ja se haudattiin kirkon eteen. Me kävimme lounaalla ja pintilla Bobbyn nimen mukaan nimetyssä pubissa (samassa, josta Bobby sai ruokansa). Greyfriarsin hautausmaalta löytyi myös Potterien McGonagall-nimen esikuvan hauta.

Seuraavaksi päädyimmekin kahvilaan, jossa Rowling kirjoitti ensimmäistä Potteria. The Elephant House vaikutti oikein mukavalta kahvilalta, mutta me olimme vain netissä. Miiran vieressä istui mies, joka tunnisti meidän puhuvan suomea. Hän kertoi itsekin olevansa osaksi suomalainen, mutta ei osaa kieltä kuitenkaan.

Lopulta päätimme kiertää Edinburghin linnan — kaukaa. Turistimassat olivat valtaisat ja pääsymaksu myös. Kiersimme sen kukkulan, jolla linna sijaitsee, mutta alhaalta ja ihailimme linnaa vain sieltä. Kävelymme päätteeksi oli jano ja ½ pintit Strongbow’ta nautimmekin taas rautatieaseman Cooper’silla. Tämän jälkeen rinkkojen haku ja taas vähän mäkikävelyä, kunnes olimmekin linja-autoasemalla odottamassa Lontoon bussia.

Kiertomatkamme Brigton-Oxford-Ledbury-Islay-Edinburgh meni mielestäni uskomattoman nopeasti ja kaikki, mitä olimme etukäteen varanneet ja maksaneet onnistui täydellisesti. Islay oli matkan kohokohta, mutta ei muut paikatkaan huonoja olleet.

32 tunnin matkustusputki

Maanantaiaamulla lähdimme Ledburysta liikkeelle yhdeksän pintaan aamulla. Kävelimme keskustaan, jossa shoppailimme ja odotimme bussiamme, jonka piti tulla 10.55. Se oli 15 minuuttia myohassa, mutta olimme silti ajoissa Birminghamissa. Birminghamia olisi ollut kiva kierrellä, mutta ei painavien rinkkojen kanssa. Tapoimme siis aikaa bussiasemalla, nettikahvilassa ja minä kavin ostamassa meille ruokaa Bullringin Selfridgesilta (hyvia salaatteja, suosittelen).

Viimeinkin 18.45 bussimme lähti kohti Manchesteria. Torkuin osan matkasta ja Miira luki. 21.30 olimme Manchesterin bussiasemalla, joka on ihan Gay Villagen kyljessa. Kavelimme Canal Streetin lapi ja tsekkailimme paikallisia homoja. Samanlaisia ne on joka puolella… Kävimme muutaman korttelin paassa Wetherspoon-ketjun The Paramount -pubissa syomassa burgerit ja juomassa pintit ja sitten taas bussiasemalle odottamaan. Manchesterissa bussiasema oli paljon miellyttävämpi kuin Birminghamissa. Miira jo vannotti minut lupaamaan, ettemme koskaan palaa Digbethiin.

Bussimme Glasgow’hin oli myohassa. Sen piti lahtea 0.50, mutta paasimme liikkeelle vasta 1.25. Olimme silti lahes aikataulussa perilla Glasgow’ssa eli tiistaiaamuna puoli kuuden jalkeen. Bussimme Kennacraigin lauttasatamaan lähti yhdeksältä, joten taas oli aikaa tapettavana. Väsymys painoi aika paljon, silla en nukkunut kovin hyvin bussissa. Miira sen sijaan kuorsasi kuin pieni possu, tahdissa toisella puolella kaytavaa istuneen miehen kanssa.

Miira kavi hakemassa laheisesta Pret a Manger -kahvilasta matkalle leipiä ja mina kavin bussiaseman kaupassa ostamassa riistohinnoilla vähän syomista. Kaupassa oli kaksi suomalaista ja oli hauska kuunnella pitkasta aikaa suomea jonkun muun kuin Miiran ja itseni puhumana. Loppujen lopuksi tuo suomalainen pariskunta paatyi samaan bussiin kuin mekin.

Bussi Kennacraigiin lahti ajallaan. Alkumatkan torkuin, mutta kun päästiin keskelle ei mitaan, niin oli pakko alkaa seurata ymparistöä. Aivan upeita maisemia! Pysahdyimme hetkeksi Inverarayhin ja jalottelimme, mutta sitten matka jatkui taas kohti Kennacraigia. Sinne päästyämme ostimme vain meno-paluuliput Islaylle ja hyppasimme lauttaan. Lautalla olimme enimmäkseen kannella. Keli oli hyva ja maisemat ihan jees…

Tässä vaiheessa olimme olleet reissussa 28 tuntia. Aika nuutunut olo, vaikka olimmekin yrittäneet siistiytya Glasgow’n asemalla. Islaylla olimme perilla15.20. Tulimme Port Elleniin (normaalisti tama lauttavuoro tulisi Port Askaigiin, mutta sen satama on edelleen kiinni, avattaneen ensi viikolla) ja kun kävelimme lautasta ulos, huomasimme, etta Islayn 2. ja 3. yön majapaikkamme (B&B-paikka 40 Pier Road) on ihan sataman kyljessa. Meillä oli kuitenkin varattuna paikat Port Charlottessa, joten paikallisbussia odottamaan. Saimme odottaa noin tunnin, kunnes bussi tuli. Bussin vaihto Bowmoressa (Islayn pääkaupunki, tosi iso city ) ja Port Charlottessa olimme viimein viiden jalkeen.

Hostelli oli ihan lahella bussipysäkkia. No okei, mita muuta voi odottaa, kun kylässä on yksi katu? Hostellissa pääsimme viimein pesemään pyykkiä! Pesimme kaksi koneellista, jotka kuivausrumpu kuivatti ja sen jalkeen kaikki vaatteemme olivat puhtaita. Mika ihana tunne päästä suihkuun, saada pestyä likapyykkia ja sitten painua pehkuihin ja vain nukkua, vaakatasossa!

Pitää jatkaa eilisen ja tämän paivan Islayn seikkailuista myohemmin, olen nyt viettanyt aivan liian kauan tässä koneella. Miira on kaynyt jo kahdessa tislaamossa, mutta mina skippasin ne, koska halusin shoppailla (kävin kahdessa kaupassa ja toinen niista oli posti), hoitaa laskuja nettipankissa ja tietenkin päivittää. Tämä nettikahvila on jotenkin söpö. Täälla ei ole ketaan muuta kuin minä, vain lappu, jossa lukee hinnat ja kulho, mihin maksu jätetaan… Ovet auki kaiken päivää. Iltaisin täällä on ilmeisesti enemman populaa (ja nuorisoa) paikalla.

Mutta nyt kavelemaan kolmisen mailia Ardbegin tislaamoon, jossa syömme lounasta. Miira taitaa olla jo perillä.