You are currently browsing the category archive for the 'Brighton' category.
Brightonissa seikkailtiin Pierillä, jossa katseltiin laitteita, syötiin välipalaa, otettiin kuvia ja käytiin vanhanaikaisessa karusellissa (hurjapäät!). Ostettiin postikortteja, jotka kirjoitettiin myöhemmin kahvilassa (jossa unohdin erikseen mainita, etta haluan teeni ilman maitoa, urgh) Kent Townissa. Kent Town on paikallinen homokeskittyma ja siella käveltiin edestakaisin, pistäydyttiin parissa kaupassa ja… siina se. Tuli nälkä ja lähdettiin etsimaan ruokapaikkaa Lanesilta.
Sopiva ravintola löytyi ennen kuin nälkä oli ihan järjetön: syötiin italialaisessa ketjupaikassa, joka oli nimestaan huolimatta erittäin hyvä (Pizza Express). Mina söin neljän juuston pizzan, johon pyysin vielä vähän kinkkua lisäksi, Minna Nostrana-nimisen kanasalaattiannoksen.
Vatsat täynnä lähdettiin kohti Pink Housea, koska kello lähestyi kuutta. Sue ei ollut vielä kotona, joten mentiin hetkeksi roikkumaan nettiin ja palattiin puolen tunnin session jälkeen takaisin. Pyydettiin aamiainen kaheksalta ja sitten istuttiin viinilasillisten kanssa… juttelemassa lähinnä Suomeen liittyvista jutuista.
Tässä vaiheessa jopa minuun iski väsymys, enkä enää ollut kovin innokas lähtemaan yhdelle PV-pubiin. Ajatus ylämäkeen kävelemisestä ei napannut yhtään. Oltiin siis kilttejä tyttöjä ja vetäydyttiin yläkertaan kahdeksan tienoilla. Kasattiin kamat, järkytyttiin uudesta Big Brotherista (luaja, mita karseita kanoja!) ja mentiin nukkumaan joskus yhdentoista jälkeen.
Aamulla tavanomaiset aamutoimet ja taas herkullinen aamupala, kirjoitettiin kommentit vieraskirjaan, haettiin tavarat ylhäältä ja hyvästeltiin Sue. Taas upea ilma, eli kävely rinkkojen kanssa oli kuumaa hommaa.
Bussissa katseltiin (ja kuvattiinkin) maisemia. Bongattu: pieni koira (ehkä Yorkshirenterrieri), jonka “tukka” oli värjätty räikeän aniliininpunaiseksi, niityllinen kaneja, paljon lampaita ja lehmiä, seka kaksi julmetun isoa hevosta yhdellä laitumella.
Edessämme istuvalla naisella oli Lontooseen tultaessa huoli siita, oliko hän kuorsannut (ei ollut), ja niin pahat nikkikset, että tupakka oli valmiina suussa viittä minuuttia ennen linja-autoasemalle tuloa.
Asemalla pähkäiltiin oikean laiturin kanssa, mutta löytyihän se lopulta, kun älyttiin lukea tiedot oikein lipusta… Päästiin lähtemään varttia aikaisemmalla bussilla Oxfordiin, mutta silti oltiin perillä siihen aikaan kuin sillä “oikealla” bussilla olisi oltu.
Käveltiin lyhyt matka hostelliin, jätettiin rinkat ja lähdettiin kaupungille. Ensin piti kuitenkin tarkistaa parin olennaisen pubin sijainti hostellin nettikoneelta. J.R.R. Tolkienin ja C.S. Lewisin kantapubi, The Eagle and Child loytyi helposti. Syotiin hyvin; Minnalle perinteinen sausages and mash eli makkarat ja muusia, minulle Hunter’s Chicken eli juustolla ja pekonilla kuorrutettu kanan rintafile ranskanperunoiden kanssa. Palanpainikkeeksi pintit Strongbowta, jälkiruoaksi järkyttavan kokoinen pala suklaakakkua vaniljajäätelön kanssa. Onneksi otettiin se puoliksi! Niille, jotka tietävät Santa Fén Mudcaken: tämä oli huomattavasti isompi.
Ruokailutilamme täyttyi muista syöjistä (ja syöjättäristä!), joten siirryimme etuosaan nauttimaan siiderien loput ja viela puolikkaat jälkiruokajuomia. Minna otti lisää siideriä, mina maistoin paikallista bitteriä, nimeltaan Brakspear. Ei pahaa.
Vatsat täynnä kävelimme seuraavaan houkuttelevaan paikkaan, joka oli kirjakauppa. Minna osti matkoja varten Sudoku-vihkosen, minä kaksi tarjouspokkaria (osta yksi, saat toisen puoleen hintaan -diili), joista toinen on Sormusten Herran ensimmäinen osa. Ruokakaupasta haettiin sitten vielä vähän iltapalaa mukaan ja tultiin hostelliin katselemaan baarin menoa ja sivusilmällä futismatsia (Englanti-Brasilia). Vetäydyttiin kuitenkin ajoissa huoneeseemme ja joskus yhdentoista maissa kiipesin huojuvaan sänkyyni (ylapeti, uh) nukkumaan.
Heräsimme ihan liian aikaisin, seitsemän maissa, ja nyt ollaan jo lähtövalmiita. Minna meni juuri aamiaiselle, minä seuraan perässä kunhan tämä on tallennettu ja julkaistu.
Hostelli on suunnilleen Piccadilly Backpackersin tasoinen, mutta siellä sängyt olivat paremmat. Tämä on myös vähän rähjäisempi.. mutta kelpaa hyvin yhden yön visiitille.
Eilen siirryttiin nettikahvilasta suoraan The PV (Princess Victoria) -pubiin. Majapaikkamme emäntä suositteli tätä pubia meille ja mainitsi ohimennen myös, etta keskiviikkoisin siellä on visa. Olimme sopivasta häppärin aikaan paikalla, pintti Strongbow’ta maksoi £2,20.. näitä tuli otettua muutama. Strongbow maistui muuten ihan erilaiselta kuin koto-Suomessa. Eika tuo pintti nyt häppärinkään jälkeen ollut hintavaa (£2,80/pint). Edellisen päivän HRC-hinnat olivat bloody rip-off.
PV:ssa on myos ruokaa. Miira otti Chicken Tikka Skewerin (eli kanavartaan) ja minä otin sitruunamarinoidun kanasalaatin. Tosi hyvää. Lista oli muutenkin oikein mukava, kallein ruoka oli lehtipihvi £5,95, muut maksoivatkin sitten £4,95. Alkupalat ja pieneen nälkään olevat annokset olivat tietenkin halvempia.
Syömisen jälkeen joimme lisää ja pelasimme paskaa (korttipeli). Aikamme pelattuamme päätimme ottaa viela nachoja. Ihan törkeän hyvää itsetehtyä guacamolea ja salsaa. Kolmen täyden pintin jalkeen siirryimme puolikkaisiin. Puolikkaalla oli reilusti puolikkaan hinta, eika niin kuin Suomessa, etta pienemmästä annoksesta sakotetaan ekstraa.
Olimme suunnitelleet, että mahdollisesti voisimme lahtea majapaikkaan jo yhdeksäksi tai ainakin vähän sen jalkeen, koska eilen alkoi Big Brother 8 täällä ja Davinaa olisi ollut kiva katsella. Visaa alettiin kuitenkin järjestää juuri ennen yhdeksää ja päätimme osallistua. It’s just a bit of fun. 40 kysymysta, maksimipistemäärä oli 46. Kisassa oli neljä osiota: yleistieto, musiikki, erikoisaihe (tällä kertaa Australia & Uusi-Seelanti) ja elokuvat & TV. Onnistuimme vastaamaan varmaan puoleen kysymyksistä, vaikka osa oli vähän liian paikallista tietoutta.
Kisan jalkeen vaihdoimme papereita naapuripöydän kanssa ja saimme tarkistaa kisassa kakkoseksi tulleiden vastaukset. Heidän joukkueensa nimi kuvasti meidankin tuntojamme “We’re missing Big Brother for this, so this better be good” 
Ykköseksi tullut joukkue sai 31 pistetta ja voitoksi Vodka-pullon, kakkoset saivat 30 pistetta ja skumppapullon ja kolmanneksi tuli kolme joukkuetta 29 pisteella. He saivat sipsipussin. Meidätkin mainittiin. Olimme viimeisiä 14 pisteella mutta “they’re not from this country, they’re from Finland”. Saimme kyllä parhaat aplodit kaikista osallistujista. Miira oli valitettavasti vessassa juuri meidän 45 seconds of fame -hetken aikana, mutta minä edustin meitä. Baaritytsyt olivat kovasti huolehtivaisia meistä kisan jälkeen, ettei meille vaan jäänyt traumoja kisan jumbosijasta. Heh, miksi ihmeessa olisi jäänyt?
Kisan jälkeen kuitenkin poistuimme pubista ja kävelimme Pink Houseen. Kävimme viela rautatieaseman Marks & Spencerillä ostamassa sipsejä, vaikka kello olikin jo yli kymmenen. Perille päästyämme säädimme hetken, mina merkkasin päivän ostokset ja sitten menimme nukkumaan. Sänky oli ihanan pehmea. Ihan erilainen kuin edellisen yön Piccadilly Backpackersin joustinpatja. Hieman arvelutti jakaa vain yksi tuplalevea peitto Miiran kanssa, mutta ihan hyvin yö meni eika kumpikaan hirveästi ominut peittoa.
Nyt kuitenkin lähdemme Pieria katsomaan. Samalla tsekkaamme, kuinka kauan kestää tästä bussiasemalle, jotta voimme pyytää Suelta aamiaista huomenna sopivaan aikaan. Ai niin, aamiainen oli tosi hyvä. Tuoretta hedelmäsalaattia ja jugurttia, muroja, teetä ja paahtista, jonka päällä oli paistettuja sienia, tomaatteja ja munakasta. Nams.
Meilla oli niin kivaa eilen PV:ssa, etta mietimme menevämme tänäänkin parille pintille. Livemusaa olisi tarjolla 7-9 pm, mutta häppäri on 5-7 pm. Safkaa tarjoillaan kasiin asti. Pitää vähän miettia aikatauluja, koska B&B-emäntämme Sue haluaa tarjota meille viiniä tänään.
(Alkuperaiset muistiinpanoajat ja -paikat lihavoituja)
Eilen herätys klo 7. Olin ensimmäisena ylhaalla ja revin Minnaa petistä… klo 8.18 jo pihalla tilaamassa taksia, joka tuli melkein heti.
Linja-autoasemalla taas yksi korttilöytö*, tavattiin lyhyesti Eija, joka kertoi menevansa kesä-heinäkuussa Edinburghiin, ja Minna puhui “näköpuhelun” opiskelukaverinsa Tanjan (joka oli samassa bussissa kuin Eija) kanssa.
Portilla 13.05: Lentokentän turvatarkastus oli tiukanpuoleinen: minut taputeltiin lapi ja “sain” näyttää melkein kaikki taskuissakin olevat tavarat, kun avainketju piippasi metallinpaljastimessa. Minna taas sai purkaa käsimatkatavarana olevan pikkureppunsa, koska se oli taynna elektroniikkaa.
Kentällä tehtiin yksi ostos, rannekello Minnalle, kun tajuttiin, etteivat kännykät ehka ole koko ajan päällä. Juotiin myos yhdet samppanjat viinibaarissa (Laurent Perrier Rose, brut – herkkua!).
Ilmassa 1.35 pm brittiaikaa: Koneessa oli ihq stuertti! Ruokana oli vaaleaa naudanlihakastiketta, herneita ja röstiä (kivaa, muistaakseni aina on joutunut syömaan jotain kanaa). Lukemisena Ilta-Sanomat yo-liitteineen, muuta ajanvietetta mm. kuvaaminen (uuh, upeita pilviä! Wau, ollaan söpöjä yhdessä – muttei ehka yhta söpöja ku se stuertti!)…
Piccadilly Backpackers 5.59 pm: Osattiin ulos kentältä ja ostettiin metroasemalta heti Oystercardit, joihin ladattiin rahaa reilun päivän tarpeisiin. Aamulla ladataan lisää jos tarpeen, viikoksi aikaa kun tullaan takaisin Lontooseen (plus arvoa, ollaan kuitenkin 8 yötä). Metrolla Piccadillylle ja suoraan hostelliin – oli helppo löytää. Laitettiin pedit (podit) kuntoon, järjesteltiin tavaroita jne… ja sitten taas liikkeelle.
10.15 pm: Aiottiin kayda Victoria Stationilla vähän tutkimassa paikkoja, ettei aamulla tarvitsisi enää etsiä mitään. Nähtiin sinne menevan bussin perävalot, ja seuraavaa saatiinkin sitten odottaa. Sitä odotettiin, kaveltiin seuraavalle pysäkille ja odotettiin… ja odotettiin…
Lopulta oltiin niin väsyneita ja tympiintyneitä odotteluun – ja nälkäisia, mika vain kasvatti käyraa – etta lähdettiin kävelemaan. Käveltiin Hard Rock Caféhen, eika yhtään oikeaa bussia mennyt vieläkään ohi (toiseen suuntaan niitä kylla meni pilvin pimein)! Syötiin itsemme täyteen ja juotiin Magnersia – pintin pullo maksoi vaivaiset £4,25! Tultiin toisella bussilla takaisin hostelliin ja mentiin suoraan petiin.
Ai niin, matkalla ostettiin välttämättömyyksiä Bootsilta: käsidesi, haavapyyhkeita (varmuuden vuoksi), särkylääkkeitä ja kaksi pulloa Coca-Colaa.
30.5.
Bussissa 12.42 pm: Heratys 7.30, pikapesu ja pakkaus, ulos noin 8.30. Bussilla (nyt tuli!) Victoria Stationille, josta käveltiin lyhyehko matka Victoria Coach Stationille ja jätettiin matkalaukku sailöön. Se haetaan 10.6. kun palataan Lontooseen. Läheisesta ostoskeskuksesta ostettiin pieni Lontoon karttakirja, eväita/aamupalaa ja juotavaa. Seuraavaksi haahuiltiin rautatieasemalla ja etsittiin nettikahvilaa (kuten sielta ostariltakin); ei löytynyt. Adapteri kylla löytyi ja se ostettiin.
Linja-autoasemalla oli reilu tunti aikaa istua ennen Brightonin bussin lähtöä: syötiin, käytiin vessassa, istuskeltiin kaikessa rauhassa.
NYT, Brighton: Bussi oli jonkin verran myöhässä ja lisää aikaa tuhraantui sadesuojien kanssa sählätessa; alhaalla, rannan tuntumassa oli kamala tuuli. Sadetta vahan välia, hiostavaa ja – uh. Ei kiva. Mutta majapaikkaan käveltiin, sinne oli helppo löytää. Omistaja ihmetteli ja kehui moista “urotyötä”, mutta eihän matka ollut pitka. Paremmalla säälla ja vähemmilla varusteilla sen olisi kavellyt ihan tyytyväisena, nyt “vähän” taas potutti mokoma keli.
Huone on pikkuisen, kapean Pink Housen yläkerrassa, oikein viihtyisä ja hyvän kokoinen (olemme talla hetkella ainoat vieraat). Levitettiin heti itsemme ja tavaramme, relattiin ja juotiin teemukilliset. Puoli viiden aikaan lähdettiin taas liikkeelle, mutta ensin oli hoidettu raha-asioita, juteltu Suen kanssa menomestoista ja muista paikoista. Saatiin mm. ohjeet tähän nettikahvilaan, joka on siisti ja vaikuttaa hyvältä. Minna juttelee juuri Miran kanssa mesessa; sähköpostit on jo tsekattu. Tunti maksaa £1,50, ja tanne tullaan varmaan huomennakin.
Seuraava tehtävä: ruokaa ja juomaa.
*Olin juuri edellisenä päiväna löytänyt yhden pankkikortin ja vienyt sen lähimpaan ko. pankin konttoriin (onneksi se oli tosi lähella!): nyt kortti ja samassa kotelossa ollut Kela-kortti piti käyda jattamassa linja-autoaseman lipunmyyntiin.
Netissä asioiminen on kätevää, kuten täällä on aiemminkin mainittu. Erityisesti kuitenkin riemastuttaa B&B-paikkojen palvelu: Islaylla majoituspaikkamme emäntä teki meille varauksen Ardbegin tislaamolle, eilen Pink Housen omistaja lähetti postia ja varmisti, että olemme varautuneet myös kylmempiin säihin – Brightonissa kun on viime päivinä ollut kylmää ja sateista. Lisäksi olemme saaneet tulo-ohjeet ja puhelinnumeron, jos sattuisimme eksymään – “tulen hakemaan, jos soitatte!” Sama juttu Ledburyssa: Leadon Housesta luvattiin myös tulla hakemaan, jos on vaikeuksia löytää perille tms.
Ja lisää netin helppoutta: teimme juuri lähtöselvitykset! Istumapaikat sai valita itse (vapaana olevista, tietenkin). Boarding passit (tarkastuskortit) on tulostettu ja saatu vielä vahvistukset tekstiviesteinä. Portilla riittää, että näyttää sen tekstiviestin – uskomatonta!
Nyt kuitenkin petiin, edessä on aikainen herätys. Saapa nähdä, tuleeko nukkumisesta mitään…
Nyt alkaa noin puolet majoituksesta olla kunnossa, ne tärkeimmät paikat. Kaksi yötä Brightonissa, kaksi Ledburyssa, kaksi Islaylla ja kahdeksan yötä Lontoossa, vanhassa tutussa Bayswater Inn -hotellissa. Kaikki muut paikat ovat B&B-majataloja, eli eivät ihan halpoja. Lisäksi on se ensimmäinen Lontoon-yö Piccadilly Backpackers -hostellissa, joka varattiin netin kautta.
Nettivaraus (sähköpostilla) on toiminut mainiosti noiden pikkupaikkojen suhteen; Lontoon majoitus hoidettiin matkatoimiston kautta (käytiin paikan päällä Turun keskustassa).
Koska varsinaisia hostelliöitä tulee tosi vähän, niin emme investoi kalliisiin matkalakanoihin, vaan joko vuokraamme lakanat tai kuljetamme mukana omia pussilakanoita (toimivat kesäajan makuupusseina), jos rinkkoihin mahtuu eikä paina liikaa. Koepakkaus pitää tehdä jossain vaiheessa…
Loput paikat varataan joko netin kautta tai ex tempore. Luulen kyllä, että tehdään nettivaraukset, niin ei ole riskiä jäädä rannalle ruikuttamaan, jos yllättäen paikka onkin täynnä ja seuraavaan hostelliin pitkä matka. Ensin pitää vain saada luottokortti.
Korttihakemukseni on jo hyväksytty, nyt odotan vain sitä, että kuvakin hyväksytään (oma kuva – sateenkaarilippu) ja että valmis kortti tulee perille.
Olen ihan täpinöissäni taas, kun alkuhankaluuksien jälkeen kaikki tuntuu sujuvan niin kätevästi. Ja kun Minna sanoi, että kierrellään paljon pubeissa, niin innostuin lisää. Blogosfääristä löytyi Brightonin pubeja arvosteleva blogi ja luen nyt sen arkistoja läpi. Janottaakin vähän, mutta onneksi apu on lähellä…
Viimeisimmät kommentit