You are currently browsing Miira's articles.
Paikoista..
Englanti: tienvarret täynnä ruusupensaita – varsinkin sellaista lajiketta, jolla on vaaleanpunaiset, viisilehtiset kukat ja jonka terälehdet ovat sydämenmuotoisia.
Skotlanti: tienvarret täynnä rhododendronpensaita.
Molemmat: mäkistä maastoa ja lehtimetsäistä jos metsää on, paljon niittyjä, peltoja ja pensasaitoja. Paljon lampaita, lehmiä, kaneja (voiku ne on pikkusia!), haukkoja ja mustavariksia. Islaylla bongasin pari peuraakin.
Matkaseurasta..
Eteläeurooppalaiset: ei tykätä. Äänekkäitä ja huonotapaisia, liikkuvat usein isoina laumoina.
Jenkit: ei tykätä, mutta niiden kustannuksella voidaan nauraa. Äänekkäitä, kasaritukkaisia ja aina jotenkin huomiotaherättäviä (ei hyvällä tavalla). Vanhoillakin tädeillä usein valkoiset juoksutossumalliset lenkkarit.
Länsinaapurit: joko pissiksiä (ei tykätä) tai aikuisempia ihmisiä. Näyttävät joskus siltä, että ovat ihan pihalla.
Suomalaiset: helppo tunnistaa, vaikka eivät olekaan äänekkäitä. Vähän mitäänsanomattoman näköisiä, jopa hiirenharmaita, ja molemmilla sukupuolilla järkevät kengät.
Britit: useimmiten hillittyjä ja kohteliaita tavoiltaan, oli väri tai etninen tausta mikä hyvänsä. Jos joku tönäisee pikku tungoksessa ja sanoo “ups”, se ei ole britti. Britti pyytää aina anteeksi, oli kosketus kuinka vähäinen hyvänsä. Tykätään.
Ruoasta ja juomasta:
On syöty perinteistä, pubiruokaa, kiinalaista, intialaista, italialaista sekä pikaruokaa. Pizza Express, vaikka ketjuravintola olikin, oli aina hyvä ja turvallinen valinta. Aina tuoreista aineksista tehtyä pizzaa, salaatteja, pastaa ja vaikka mitä. Vegepizza niin herkullista, ettei sitä edes vegeksi ajatellut. Pubiruoka usein rasvaisen puoleista mutta hyvää. Pret a Manger -ketjun pikaruoka (tuoreita sandwichejä ja salaatteja) hakkasi mäkkärit mennen tullen, vaikka Bacon McMuffin tulikin testatuksi ja hyväksi havaituksi.
Brittien juustot ovat hyviä, mutta kaikki testatut olisivat olleet liian pehmeitä höylättäviksi. Vahvaa cheddaria, joka on kaukana hampurilaispaikkojen “cheddarista”, muita samantyyppisiä, ja myös tuorejuustoa (mutta se ei ollut pöytärasiassa vaan rullana).
Siiderivalikoima on pienentynyt sitten viime reissuni. Ennen pubeilla saattoi olla useampaakin pullosiideriä, nyt vakiona oli Strongbow hanassa ja Magners pullossa – eikä sitten muuta. Wetherspoon-ketjulla oli lisäksi Weston’sia ja jopa Kopparbergiä, muilla saattoi olla Bulmer’s Originalia (sama valmistaja kuin Strongbow’lla). Pullosiidereiden tilalle on tullut limuviinaa: jokaisella oli Bacardi Breezeriä ja ainakin yhtä muunmerkkistä vastaavaa.
Ja kunnollisten siiderien jälkeen kotimaiset siiderit maistuvat entistä kauheammilta. Mutta kaikkeen tottuu…
Paikallisia oluita maistoin tasan kahdessa paikassa, kun lopulta istuttiin pubeissa vain syömisen ja yhden pintin verran. Ensimmäinen oli Brakspear Oxfordissa, toinen Caledonian 80 Edinburghissa. Jälkimmäinen oli kuin tummaa simaa.
Olemme palanneet. Eilen söimme herkullisen lounaan siinä samassa kiinalaisessa ravintolassa, josta hain takeaway-ruokaa kolmena iltana. Täysin vatsoin (muttei liian) käytiin sitten hakemassa tavarat hotellista, käveltiin metroasemalle, vaihdettiin Oystercardit kertalippuihin ja matkustettiin yhdellä vaihdolla Heathrow’n kentälle.
Hotellissa, juuri kun oltiin järjestelemässä tavaroita ala-aulassa, kuultiin ja nähtiin kuinka eräs intialainen pariskunta sai huoneensa avaimen ja ohjeistukset kolmen yön majoitukseensa. Huone oli se sama, josta me olimme aamulla lähteneet!
Kentällä vielä vähän ostoksia ja hengailua, kun aikaa kerran oli. Parempi näin päin kuin kieli vyön alla laukaten ja hermoillen, ehditäänkö koneeseen. Yhdessä kentän kaupoista maistettiin Pimm’siä, joka on kaikista bussimainoksistakin päätellen brittien kesäjuoma. Ja tosi hyvältä se maistuikin ginger alen, lime- ja sitruunaviipaleiden kanssa. Ostettiin sitä pullo mukaan.
Pösilöitä suomalaisia nähtiin jo pian kentälle saavuttua sen verran, että otettiin etäisyyttä eikä vähään aikaan puhuttu keskenämme suomea. Onneksi koneessa viereen sattui ihan fiksuntuntuinen tyyppi, ja ne pahimmat pösilöt istuivat joko kaukana meistä tai jossain eri koneessa..
Kone oli erilainen kuin tulomatkalla; penkit olivat ahtaammat ja se söpö stuerttikaan ei ollut mukana. Tämän kapu tosin hoiti nousun paremmin kuin Suomen päästä lähtenyt – meno oli todella tasaista. Ruoka oli taas hyvää ja lisäpisteitä tuli ruisleivän palasta (melkein kuin pieni Reissumies, nam!).
Helsinki-Vantaalla piti odotella bussia jonkin aikaa, joten ei pidetty mitään kiirettä koneesta poistumisen tai muunkaan kanssa. Limu maksoi törkeän paljon kahvilassa, ja ostimmekin automaatista kännykällä limupullon (kalliimpaa kuin käteisellä, mutta silti halvempaa kuin kahvilassa). Matkaeväänä siis Lontoosta tuotu pieni sipsipussi, pari patukkaa ja se limu. Kotona vielä Yosa iltapalaksi ja ruokaa ulos pakastimesta..
Jäimme bussista pois Kaarinassa ja ennen kuin ehdin kaivaa kännykän kotelostaan soittaakseni taksin, vapaa taksi tuli kohti. Uskomattoman hyvä tuuri! Oltiin kotona viittä vaille kolmelta ja pienten järjestelyjen jälkeen (Minna latasi jo pesukoneen valmiiksi ja säätöihmeili jotain muutakin) nukkumaan. Oma peti paras peti; heräsin vasta puoli yhdeltä iltapäivällä.
Nyt on ensimmäinen koneellinen pyykätty, yksi jakso rästiohjelmia katsottu, edessä tavaroiden purkua, kuvien purku kamerasta, ruoanlaittoa ja vaikka mitä. Minna raportoinee lisää kun ehtii.
16.6., lauantai Lontoossa. Näköjään piti suunnitella piknikille menoa, että saatiin sadetta muutenkin kuin pari pikku kuuroa yöaikaan. Sateen takia piknik ei siis onnistunut, mentiin nettikahvilaan miettimään seuraavaa siirtoa.
Kun nettiaika loppui, alkoi jo olla vähän nälkä. Lähipubimme The Redan ei ollutkaan auki (lapuissa luki että auki yhdestätoista lähtien ja me olimme ovella joskus puolenpäivän jälkeen!), joten bussiin ja toiseen pubiin. Samalla jo lähemmäs keskustaa…
The Tyburn -pubissa oli aikamoinen ruuhka, mutta ruokaa ja siideriä saatiin ihan riittävän nopeasti. Minna söi pihvin ja uuniperunan, minä chili con carnea. Kun entisen hirttolavan lähettyvillä oltiin, käytiin seuraavaksi katsomassa Tyburnin luostaria, joka oli Bayswater Roadin varrella ihan lähellä. Kappeli on avoinna kaikille, ja opastetulle kierroksellekin olisimme päässeet, jos olisimme olleet paikalla sopivaan aikaan. Mutta puolentoista tunnin odotus olisi ollut vähän liian pitkä.
Hypättiin taas bussiin; satoi jälleen. Jäimme Mini-kaupan kohdalla pois ja ihailimme erilaisia avo- ja umpi-Minejä. Siitä kävelimme Hard Rock Cafén kulmalle ja kauppaan. Meillä oli liput “Holviin” (saatu ilmaiseksi silloin, kun olimme HRC:ssä syömässä), joten pitihän ne käyttää. Entisessä pankkiholvissa oli pieneen tilaan ahdettuna aika läjä rock-historiallista tavaraa, ja kyllähän niitä nyt muutaman minuutin pällisteli. “Opas” oli kyllä ihan naurettava tapaus: rock-äijämäisesti pukeutunut tyyppi, jonka vitsit eivät naurattaneet juuri ketään. Olisi vain ollut hiljaa..
Seuraava pysähdyspaikkamme oli pienehkö kahvila First Out, jossa joimme pannullisen teetä ja herkuttelimme suklaakakulla. Pitäähän välitankkaus muistaa! Sieltä sitten vähän kävelyä ympäri Sohoa, ellen ihan väärin muista, ja lopulta takaisin Bayswateriin. Iltapala, melko suklaapitoinen sellainen, ostettiin ruokakaupasta (M&S).
Päivän opetukset: jos haluat sadetta, suunnittele piknikkiä. Jos haluat jaksaa kävellä, muista välitankkaukset.
Illalla teki vielä mieli siideriä ja lukurauhaa (on melkein mahdotonta keskittyä kirjaan pienehkössä huoneessa, jossa TV on päällä), joten käväisin melkein hotellin kulmalla olevassa Prince Edward -pubissa. Se on muuttunut aika lailla sitten viime kerran – nyt se on isompi, valoisampi ja sieltä saa muutakin ruokaa kuin sandwichejä ja “ploughmanseja” lounasaikaan. Ja siideri oli halvempaa kuin vakiopaikassamme.
Join kaksi puolikasta, luin (onnistui hyvin melko kovasta taustamusiikista huolimatta) ja viimeisen lasin tyhjennyttyä lähdin hakemaan ruokaa. Jep, taas Magic Wok -ravintolaan. Iltapala (possua, cashew-pähkinöitä ja kasviksia, alkupalaksi kevätkääryleitä) syötiin siis omassa huoneessa, ja joskus puoliltaöin mentiin nukkumaan.
P.S. Kirjoitin viimeiset kaksi kappaletta edellisestä postauksesta, kun Minnan runosuoni (tai mikäliejuttuhomma) sanoi sopimuksen irti.
Tiistai oli shoppailupäivä. Pubilounaan jälkeen keskustaan ja mm. Debenhamsille. Samalla reissulla kierrettiin läpi pari kenkäkauppaa; kiikarissa Converse-tennareita minulle ja Miralle. Debenhams-keikka onnistui ja saatiin mitä etsittiinkin, minulle ostettiin tennarit Whiteley’sin urheiluvaatekaupasta (miksi mennä merta edemmäksi kalaan?) .
Illalla hain meille annokset kiinalaista ruokaa The Magic Wok -ravintolasta, jonka palvelu oli entisensä tasoista: nopeaa ja ystävällistä. Katsottiin vielä TV:stä Springwatch, lueskeltiin ja juteltiin vähän aikaa ja sitten nukkumaan.
Eilen käytiin vielä toisenkin kerran teatterissa, siinä Novelloa vastapäätä. Näytelmä oli Baskervillen koira, joka menee viimeisiä viikkojaan nyt. Se oli hulvaton versio vanhasta stoorista: kaikkia hahmoja esittää tasan kolme näyttelijää. Pikaisia asunvaihtoja, rooleista lipsumisia (“Mulla on todistajia..” katse yleisöön; “Aika pieni määrä todistajia.”) ja muuta hullua. Taas sai nauraa…
Koska kyseessä oli päivänäytös, shoppailtiin ensin Hamley’sillä ja vähän muuallakin, ja vähän ennen esityksen alkua syötiin Pizza Expressissä teatterin lähellä. Sen lista alkaa jo tulla tutuksi – mutta kun se vaan on niin hyvää!
Iltapala haettiin paikallisesta Tescosta ja syötiin Springwatchia katsellen. Samaan syssyyn tuhottiin pari tölkkiä siideriä per pää. Ajoissa nukkumaan – ja silti väsytti ihan liikaa tänä aamuna!
Seuraavaksi on tarkoitus lähteä kaupungille erikseen: Minna haluaa shoppailla lisää, minä en. Menen siis käymään paikallisessa partiomuseossa ja ehkä jossain muuallakin.
Ensimmäinen päivä Lontoossa meni melkeinpä kokonaan säätämiseen ja sähläämiseen. Kohokohtia:
- mukavan pubin löytäminen läheltä (eikä ollut edes ennestaan tuttu paikka)
- kahden aussin nopea tapaaminen linja-autoaseman lähellä; antoivat meille viikon Travelcardinsa, jotka olivat viela sen päivän voimassa (he olivat itse jo lähdössä pois)
- auringonpaisteesta nauttiminen puistossa
- hotellihuone, jonka ikkunat ovat puistoon, eivät takapihalle tai hissikuiluun päin
- vanhojen tuttujen paikkojen uudelleen löytäminen
- halpa ja herkullinen lounas läheisessä intialaisravintolassa
- suihku, joka tottelee heti
Toinen päivä (eli eilinen) kului jo melkein vakiintuneeseen tapaan: lounas ja pintti pubissa, vähän kävelyä siellä täällä (enimmäkseen Whiteley’s-ostoskeskuksessa), hieman ostoksia iltapalaksi.
Illalla kuitenkin lähdettiin kohti keskustaa ja teatteriin (bussilla kätevasti teatterin ovelle). Olin jo aiemmin ostanut netin kautta liput The Drowsy Chaperone -musikaaliin, nyt tarvitsi vain hakea liput kassalta (meidät oli jostain syystä siirretty paremmille paikoille ensimmäiselle parvekkeelle, jipii!). Ehdimme vielä kipaista naapuriteatterissa kysymässä lippuja toiseen esitykseen – ja sekin onnistui.
The Drowsy Chaperone (Novello-teatterissa) oli hulvaton pieni musikaali 20-luvun tyyliin. Päähenkilönä oli “nojatuolimies”, musikaalin fani, joka selosti tapahtumia, kommentoi ja ihkutti… jotenkin tutunoloisesti. Nimiosassa oli Elaine Paige, ja ihanan sarkastista hovimestaria esitti Nickolas Grace, jonka joku saattaa muistaa 80-luvun Robin Hood -sarjasta, Nottinghamin sheriffin osasta.
Nautimme esityksestä ihan täysillä, nauroimme itsemme kipeiksi (kuten suunnilleen kaikki muutkin) ja koska näytelmä oli lyhyt eika sisaltanyt väliaikaa, poistuimme hyvissä ajoin keskustan vilinästä ja palasimme “meille” juhlimaan vähän. Oli nimittain seurustelumme 7. vuosipäivä. Iltapalaksi nautittiin mansikoita ja ananasta suklaamoussen kera (tai ilman), seka hyvää australialaista jälkiruokaviinia nimeltään Hermit’s Hill.
Elämä on lyhyt, syö jälkiruoka ensin: lopuksi minä tuhosin viela pari bagelia juuston kanssa, Minna yhden sekä muutaman suolakeksin. Sitten oltiinkin jo petivalmiita, Minna reilusti ennen minua.
Hyvä päivä.
6.6. Islay: Aamulla poistuminen hostellista, kiitettiin tätiä pyykkiavusta ja muusta. Port Charlotten SYHA oli reissun siistein ja mukavin hostelli, joten kehut olivat paikallaan.
Kävelimme romppeinemme läheiselle betonilaiturille/aallonmurtajalle, jolla nautimme auringonpaisteesta ja aamupalasta – suklaakeksejä, mehua ja vettä. Kun Minnaa alkoi lopulta paleltaa (outo otus), käveltiin bussipysäkille, josta käytiin vuorotellen kiertämässä Museum of Islay Life, joka oli pieni kotiseutumuseon tyyppinen juttu entisessä kirkossa.
Seuraavaksi hypättiin postibussin kyytiin ja ajettiin sillä Bowmoreen asti. Kuski oli hulvaton tyyppi, joka heitti paikallisten kanssa herjaa (joka olisi voinut sivullisesta kuulostaa suorastaan ilkeältä, muttei ollut sitä) ja teki matkasta jokseenkin ikimuistoisen. Taustamusiikkina Classic FM, me rinkkoinemme auton takaosassa, seurana postisäkki ja yksi iso pahvilaatikko, josta piti pitää kiinni…
Bowmoressa pikainen kauppareissu ja pari kuvaa, sitten tavallisella bussilla Port Elleniin. Kahden maissa käveltiin sisään 40 Pier Roadin ovesta ja tavattiin Jim. Hän näytti paikat, antoi avaimet ja kyseli aamupalasta. Vietiin kamat sisään, relattiin hetki (taidettiin juoda teetä vaihteeksi) ja sitten lähdettiin tutkimaan Port Elleniä.
Käveltiin satamaa reunustava Frederick Crescent päästä päähän, ihailtiin maisemia, vilkaistiin paikallista nettikahvilaa ja tehtiin pikku kävelylenkki läheiselle “hiidenkivelle” (standing stone), jollaisia saarella on paljon. Takaisin tultua käytiin siinä nettikahvilassa ja alettiin etsiä ruokapaikkoja. Syötiin White Hart Hotelissa: Minnalle alkupalaksi kasviskeitto, pääruoaksi puolikas grillikana, minulle alkajaisiksi katkarapusalaatti ja pääruoaksi lampaanpotkaa. Juomaksi pintit Blackthornia, koska sitä oli hanassa. Minä join muuten aperitiiviksi 18-vuotiasta Bowmorea!
Iltapala syötiinkin sitten majapaikassamme; oli ostettu suklaavanukkaat, hedelmiä ja pullo Magnersia puoliksi. Katsottiin TV:stä Springwatch-ohjelma, josta Eleanor oli vinkannut – siinä oltiin Islaylla (Mull of Oa). Mutta tätä kaikkea ennen vaahtokylpy kahdelle isossa ammeessa, ikkunasta näkymä rantaan!
7.6. Islay: Aamupalan jälkeen kasasin vähän kamojani, levitin aurinkorasvaa nahkaani ja lähdin kävelemään kaupungista pois. Ensimmäinen etappi oli Laphroaigin tislaamo, johon saavuin juuri ajoissa (eli noin varttia aiemmin) ennen klo 10.15 alkavaa kierrosta. Kierros oli todella mielenkiintoinen (otin paljon kuvia) ja hauska – Jack oli loistava opas. Sen jälkeen kaikki saivat lasillisen maistiaisia (Quarter Cask) ja kaksi meistä, eli porukan ainoat FOLlit, sai “vuokran” eli minipullon viskiä ja todistuksen käynnistä tislaamolla.
Sitten oli aika tehdä vähän ostoksia – pitihän sitä nyt matkamuistoja ja tuliaisia hankkia.
Lopuksi menin vielä viemään Suomen lipun lähellä olevalle suoniitylle, jolla kaikkien FOLlien palstat (neliöjalka maata) ovat. Se näkyi hyvin tieltä; Minna huomasi sen ohi kävellessään ja me kumpikin näimme sen paluumatkalla aivan selkeästi; siellä se lepatti ylhäisessä yksinäisyydessään – moni muu oli pistänyt lippunsa lähelle aitaa, koska niitty oli tosiaan aika märkä. Hyvillä kengillä pääsi kauemmas!
Seuraavaksi kävelin Lagavulinille, jonka vastaanotossa/kaupassa vierailin vain pikaisesti. Pian olin taas tiellä ja auringonpaisteessa, kohteena Ardbeg. Matkalla piti vähän väliä pysähdellä, koska aina oli jotain kuvattavaa: upeita maisemia, vanha kirkko, lampaita..
Eleanor oli ilmoittanut meidät iltapäivän tislaamokierrokselle Ardbegiin, ja koska Minna tuli noin puoli tuntia ennen kierroksen alkua, emme vielä syöneet. Täällä oli oppaana opettajamainen, erittäin selkeästi ja hitaasti puhuva nainen, ihan erilainen kuin Jack (josta minä pidin enemmän). Kierroksen jälkeen taas maistiaiset (kahta eri laatua: Uigeadail – cask strength – ja Airigh Nam Beist, josta Minnakin piti!).
Ostosten jälkeen viimein syömään. Otimme molemmat alkupalaksi tomaattikeiton (kuumaa ja hyvää!) ja minä otin lasagnen ja Minna lohta uusilla perunoilla. Molemmat annokset olivat todella hyviä ja lasagne oli melkein saman makuista kuin Mustin tekemä. Minna oli ihan innoissaan kesän ensimmäisistä uusista perunoistaan, joten onnistui heti ensimmäisellä suupalallaan tekemään komean voimedaljongin keskelle rinnuksia.
Söimme rauhassa, eikä ollut enää mitään mahdollisuutta ehtiä päivän viimeiseen bussiin poispäin (se lähti 16.18), joten käveltiin takaisin. Aurinko porotti pilvettömältä taivaalta, Ardbegin työntekijät ajoivat ohi polkupyörillään ja moikkailivat mennessään, me vain talsimme.
Illalla ei sitten enää menty mihinkään, pakkailtiin ja rentouduttiin vain. Kirjoitettiin postikortteja, katsottiin uusi jakso Springwatchia (siinä oltiin Ardbegissa!) ja mentiin puoliltaöin nukkumaan.
Pikapäivitys vain, palattiin suuriin kaupunkeihin tänä iltapaivana ja jo Glasgow’n linja-autoasemalla alkoi olla ikävä Islayn rauhaa. Liikaa ihmisia, töykeää “palvelua” kahvilassa, äänekkäitä ja typeria turisteja (ja siis mehän emme niihin kuulu)…
Edinburghiin tultiin alkuillasta – tai myöhään iltapäivällä, miten vain – ja kaupunki on aika upea. Hostelliin oli lyhyt matka, tosin tyhmyyttamme kiipesimme rinkkojen kanssa jyrkänpuoleisen mäen ylos, kun toinen reitti olisi ollut helpompi. Majoittautumisen jalkeen lähdettiin vahan tutkimaan paikkoja ja todettiin, etta Helena Petäistön kirjassa (Aamiainen Cocon kanssa – Lontoo, Edinburgh ja Dublin) mainitut mahdolliset Viistokujan esikuvat ovat ihan hostellin lahella! Kiehtovia pikkukujia, ja yhdelta löytyi vielä mukavan pikku pubin lounge-puoli, joka oli meille juuri sopiva.
Kohta nukkumaan, tarkempaa raporttia seurannee huomenna. Pitää vaahdota vähän lisää Islaysta…
Eilen Port Charlotte ja reissun paras hostelli (siistein, mukavimmat sängyt jne), tänään Port Ellen ja kaikkein upein majapaikka. Ihan satamassa (melkein lauttaterminaalin kyljessa), upeat isot huoneet ja luksusta…
Myöhemmin seikkaperäisempi selostus – kohta pitaa saada ruokaa ja käydä vähän ostoksilla. Huomenna tislaamovierailuja ja muuta ohjelmaa, tänään ehdittiin jo vahan kavella kaupungin (kylän?) ymparistössä ja todeta, etta matka Laphroaigiin on tosi lyhyt.
Coverit ylipirteistä 60- ja 70-lukujen hiteistä, ihmismassat (aina välillä tungos, sitten hiljaista) ja paikoillaan istuskelu alkoivat olla liikaa. Aikomuksenamme oli kävellä paikalliseen isoon ostoskeskukseen, Bull Ringiin, mutta matkalla sinne huomasimme nettikahvilan, jonka viimeksi olimme missanneet. Tunnin istunto 1,30 x 2… eli täällä istutaan.
3.6. Leadon House: Eilen käveltiin Ledburyn keskustasta hotelliin ja matkalla poikettiin (tai Minna poikkesi, mina vahdin tavaroita ulkopuolella) Somerfield-nimisessa kaupassa ostamassa vähän evästä ja nenäliinoja – joko tämä on flunssaa tai tosi paha heinänuha. Minna epailee jälkimmäistä.
Matka hotellille tuntui aika pitkältä kuumassa ja aurinkoisessa säässä, mutta perille päästiin. Heti sisään tultua tavattiin Jan, toinen omistajista, joka näytti meille huoneemme (numero 2, toinen kerros), ohjeisti ja hössötti vähän. Mentiin ylös, purettiin tavaroita, juotiin kupilliset teetä ja lähdettiin tutkimaan paikkoja. Kierreltiin pihaa ja puutarhaa, ja kun muut vieraat menivät syömään, päädyttiin oleskeluhuoneeseen istumaan.
Kun muut tulivat takaisin, minä olin lukemassa ja Minna sudokujen kimpussa. Muut ovat kaksi vanhaa pariskuntaa, ja niistä toisen toinen puolisko (rouva Mikälie) kuulostaa ihan yhdeltä Eläimellista menoa (Creature Comforts) -sarjan hahmolta. Ties vaikka olisikin sama tyyppi; Nick Park nimenomaan äänitti ihan tavallisten brittien juttuja ja teki sitten niihin liittyvät savianimaatiot.
Toisten vetäydyttya yöpuulle tms., me maksoimme oman oleskelumme (käteisella, mika oli kuulemma hyvin poikkeuksellista) ja ostimme baarista yömyssyt; minulle Laphroaig, Minnalle Amontillado. Tavattiin isäntäkin, Mike, joka hoiti raha-asiat ja myi meille ne drinkit. Näyttää aika tarkalleen siltä kuin olin kuvitellutkin: laiha ja harmaa, muttei oikeastaan vanhanoloinen (toisin kuin Jan, joka on minusta ihan mummo).
Yömyssyjen jalkeen mentiin ylös – ei siis lähdetty kylälle, vaikka niin olikin alun perin suunniteltu – ja rentouduttiin. Lisää teetä, vähän iltapalaa (hyvää rouheleipää ja Wensleydale-juustoa! Se muuten on makunsa puolesta aika Turunmaan tyyppista, mutta hyvin murenevaa ja mahdotonta höylätä) ja TV:n tuijottelua.
Aamupala 8.30: täysi englantilainen aamiainen. Hyvää! Vähän sen jälkeen laitettiin pikkureput kuntoon ja lähdettiin kävelemään kohti Much Marclea n. klo 9.45. Liikennettä oli yllättävän paljon eikä tien vieressa ollut ollenkaan jalkakäytävää, mutta onneksi siihen oli leikattu kapea nurmikonpätkä, jolle voi väistää autoja ja jolla voi myos kävellä.
Oli taas aika kuuma, vaikka aurinko ei koko aikaa paistanutkaan (illalla kyllä huomattiin, etta nahka oli parista kohtaa palanut). Vähän mäkinen maasto ja se, että aina välillä piti pysähtyä ottamaan kuvia, hidastivat matkantekoa lisää.. Perillä Weston’silla oltiin 11.50, mutta ennen sitä oli kayty Much Marclen postissa (pieni kauppa/asiamiesposti tienristeyksessä) ostamassa mehujäät. Ne syötiinkin ennen viimeistä etappia.
Weston’silla kierreltiin kaupassa ja pihalla, adoptoitiin omenapuu (molempien nimillä), maisteltiin siidereitä, ja kun alkoi nousta päähän, päätettiin mennä lounaalle samassa pihassa olevaan Scrumpy House -ravintolaan. Siidereitä oli ihanan paljon, joukossa monta meille ennestään tuntematonta, joten maisteltavaa piisasi.
Scrumpy House alkoi täyttyä, mutta saimme paikan pihalta, kuten olimme halunneetkin. Minna otti alkupalaksi kasviskeittoa (ehkä peruna-parsakaali), minä keitettya parsaa. Pääruoaksi söimme kumpikin paahtopaistia (Traditional Sunday roast), joka oli mureita, ohuita, herkullisia siivuja tosi hyvassa kastikkeessa, lisukkeinaan perunoita, keitettyja kasviksia, piparjuuritahnaa ja Yorkshire pudding.
Ruoan jalkeen ostettiin liput panimokierrokselle (5 puntaa/kpl), ja jossain vaiheessa ostettiin siideripinssit ja muutama postikortti. T-paitoja ei juurikaan ollut, joten jos niita tosissaan halutaan, ne pitää tilata nettikaupasta.
14.30 alkanut ja siis päivän viimeinen kierros oli tosi mielenkiintoinen ja Oliver, opas, tosi sympaattinen. Kierroksen jälkeen taas ilmaisia maistiaisia, mutta olimme kilttejä ja otimme vain ne yhdet, jotka oli kaadettu kaikille valmiiksi – muut maistelivat enemmän, mutta he eivät olleetkaan jo aiemmin testailleet yhtä shun toishta… Ostimme mukaan kaksi siideripulloa (Oak Conditioned Medium Sweet ja Oak Conditioned Extra Dry) sekä pienen pullon omenalikööriä (joka ei ole Weston’sin tuote).
Paluumatkaa ei enää haluttu kävellä, joten soitettiin taksi. Sen saaminen oli yllättävän vaikeaa – eikä nyt ole vain kyse minun puhelinkammostani. Kaksi ensimmäistä taksia oli jossain ajossa ja vapaita vasta monen tunnin kuluttua, kolmannen numerossa ei vastattu ollenkaan ja vasta neljäs tärppasi. Se tuli noin vartin kuluttua, mutta oli vaikea tunnistaa, kun taksikaarta ei ollut eikä muitakaan selkeitä merkkejä. Ainoastaan takarekkarin vieressä oli joku erikoinen kilpi (josta ei paljon muuta ehditty nähdä, kuin etta se oli vihreä). Matka Leadon Houseen maksoi seitsemän puntaa eika kauan kestänyt.
Illalla ruokailtiin hotellissa: possupaistia kummallekin, Minnalle alkupalaksi taas kasviskeittoa (porkkana-selleri), minulle savulohi-rapupateella täytetty tomaatti. Ruoan jälkeen vetäydyttiin omiin oloihimme, juotiin taas teetä, pakattiin, käytiin suihkussa, juotiin pois ne kaksi siideriä ja simahdettiin puoliltaöin. Minna tosin nukahti jo puolta tuntia aiemmin, ja minä join hänen siiderinsä loppuun (se Extra Dry oli kuin omenasamppanjaa, tosi hyvää!).
4.6. Ledbury: Aamupala klo 8, samanlainen kuin eilenkin. Sitten loppujen tavaroiden pakkaaminen, eilisen päivällisen laskun maksaminen (iih, pääsin kayttamaan luottokorttia ja näpyttelemään PINniä!) ja sitten menoksi. Pihalta otettiin viela pari kuvaa.
Käveltiin Ledburyn keskustaan, jossa pienta shoppailua (eväita, nenäliinoja, postimerkkeja) ja korttien postitus. Bussi oli myöhässä ja kuski ajoi kuin sekopää Malvernin kukkuloilla päästäkseen takaisin aikatauluun. Matkapahoinvointilääke tuli tarpeeseen, onneksi olin älynnyt ottaa sen mukaan käsimatkatavaroihin!
Digbeth Coach Station, Birmingham: tapettiin aikaa, istuskeltiin, kaytiin netissä riistohinnasta (11 minuuttia £1) huolimatta…
Tämän nettikahvilasession jälkeen luultavasti etsitään jotain ruokaa ja sitten palataan linja-autoasemalle. Bussi lahtee 18.45.
Viimeisimmät kommentit