Ensimmäinen päivä Lontoossa meni melkeinpä kokonaan säätämiseen ja sähläämiseen. Kohokohtia:

  • mukavan pubin löytäminen läheltä (eikä ollut edes ennestaan tuttu paikka)
  • kahden aussin nopea tapaaminen linja-autoaseman lähellä; antoivat meille viikon Travelcardinsa, jotka olivat viela sen päivän voimassa (he olivat itse jo lähdössä pois)
  • auringonpaisteesta nauttiminen puistossa
  • hotellihuone, jonka ikkunat ovat puistoon, eivät takapihalle tai hissikuiluun päin
  • vanhojen tuttujen paikkojen uudelleen löytäminen
  • halpa ja herkullinen lounas läheisessä intialaisravintolassa
  • suihku, joka tottelee heti

Toinen päivä (eli eilinen) kului jo melkein vakiintuneeseen tapaan: lounas ja pintti pubissa, vähän kävelyä siellä täällä (enimmäkseen Whiteley’s-ostoskeskuksessa), hieman ostoksia iltapalaksi.

Illalla kuitenkin lähdettiin kohti keskustaa ja teatteriin (bussilla kätevasti teatterin ovelle). Olin jo aiemmin ostanut netin kautta liput The Drowsy Chaperone -musikaaliin, nyt tarvitsi vain hakea liput kassalta (meidät oli jostain syystä siirretty paremmille paikoille ensimmäiselle parvekkeelle, jipii!). Ehdimme vielä kipaista naapuriteatterissa kysymässä lippuja toiseen esitykseen – ja sekin onnistui.

The Drowsy Chaperone (Novello-teatterissa) oli hulvaton pieni musikaali 20-luvun tyyliin. Päähenkilönä oli “nojatuolimies”, musikaalin fani, joka selosti tapahtumia, kommentoi ja ihkutti… jotenkin tutunoloisesti. Nimiosassa oli Elaine Paige, ja ihanan sarkastista hovimestaria esitti Nickolas Grace, jonka joku saattaa muistaa 80-luvun Robin Hood -sarjasta, Nottinghamin sheriffin osasta.

Nautimme esityksestä ihan täysillä, nauroimme itsemme kipeiksi (kuten suunnilleen kaikki muutkin) ja koska näytelmä oli lyhyt eika sisaltanyt väliaikaa, poistuimme hyvissä ajoin keskustan vilinästä ja palasimme “meille” juhlimaan vähän. Oli nimittain seurustelumme 7. vuosipäivä. Iltapalaksi nautittiin mansikoita ja ananasta suklaamoussen kera (tai ilman), seka hyvää australialaista jälkiruokaviinia nimeltään Hermit’s Hill.

Elämä on lyhyt, syö jälkiruoka ensin: lopuksi minä tuhosin viela pari bagelia juuston kanssa, Minna yhden sekä muutaman suolakeksin. Sitten oltiinkin jo petivalmiita, Minna reilusti ennen minua.

Hyvä päivä.