6.6. Islay: Aamulla poistuminen hostellista, kiitettiin tätiä pyykkiavusta ja muusta. Port Charlotten SYHA oli reissun siistein ja mukavin hostelli, joten kehut olivat paikallaan.

Kävelimme romppeinemme läheiselle betonilaiturille/aallonmurtajalle, jolla nautimme auringonpaisteesta ja aamupalasta – suklaakeksejä, mehua ja vettä. Kun Minnaa alkoi lopulta paleltaa (outo otus), käveltiin bussipysäkille, josta käytiin vuorotellen kiertämässä Museum of Islay Life, joka oli pieni kotiseutumuseon tyyppinen juttu entisessä kirkossa.

Seuraavaksi hypättiin postibussin kyytiin ja ajettiin sillä Bowmoreen asti. Kuski oli hulvaton tyyppi, joka heitti paikallisten kanssa herjaa (joka olisi voinut sivullisesta kuulostaa suorastaan ilkeältä, muttei ollut sitä) ja teki matkasta jokseenkin ikimuistoisen. Taustamusiikkina Classic FM, me rinkkoinemme auton takaosassa, seurana postisäkki ja yksi iso pahvilaatikko, josta piti pitää kiinni…

Bowmoressa pikainen kauppareissu ja pari kuvaa, sitten tavallisella bussilla Port Elleniin. Kahden maissa käveltiin sisään 40 Pier Roadin ovesta ja tavattiin Jim. Hän näytti paikat, antoi avaimet ja kyseli aamupalasta. Vietiin kamat sisään, relattiin hetki (taidettiin juoda teetä vaihteeksi) ja sitten lähdettiin tutkimaan Port Elleniä.

Käveltiin satamaa reunustava Frederick Crescent päästä päähän, ihailtiin maisemia, vilkaistiin paikallista nettikahvilaa ja tehtiin pikku kävelylenkki läheiselle “hiidenkivelle” (standing stone), jollaisia saarella on paljon. Takaisin tultua käytiin siinä nettikahvilassa ja alettiin etsiä ruokapaikkoja. Syötiin White Hart Hotelissa: Minnalle alkupalaksi kasviskeitto, pääruoaksi puolikas grillikana, minulle alkajaisiksi katkarapusalaatti ja pääruoaksi lampaanpotkaa. Juomaksi pintit Blackthornia, koska sitä oli hanassa. Minä join muuten aperitiiviksi 18-vuotiasta Bowmorea!

Iltapala syötiinkin sitten majapaikassamme; oli ostettu suklaavanukkaat, hedelmiä ja pullo Magnersia puoliksi. Katsottiin TV:stä Springwatch-ohjelma, josta Eleanor oli vinkannut – siinä oltiin Islaylla (Mull of Oa). Mutta tätä kaikkea ennen vaahtokylpy kahdelle isossa ammeessa, ikkunasta näkymä rantaan!

7.6. Islay: Aamupalan jälkeen kasasin vähän kamojani, levitin aurinkorasvaa nahkaani ja lähdin kävelemään kaupungista pois. Ensimmäinen etappi oli Laphroaigin tislaamo, johon saavuin juuri ajoissa (eli noin varttia aiemmin) ennen klo 10.15 alkavaa kierrosta. Kierros oli todella mielenkiintoinen (otin paljon kuvia) ja hauska – Jack oli loistava opas. Sen jälkeen kaikki saivat lasillisen maistiaisia (Quarter Cask) ja kaksi meistä, eli porukan ainoat FOLlit, sai “vuokran” eli minipullon viskiä ja todistuksen käynnistä tislaamolla.

Sitten oli aika tehdä vähän ostoksia – pitihän sitä nyt matkamuistoja ja tuliaisia hankkia.

Lopuksi menin vielä viemään Suomen lipun lähellä olevalle suoniitylle, jolla kaikkien FOLlien palstat (neliöjalka maata) ovat. Se näkyi hyvin tieltä; Minna huomasi sen ohi kävellessään ja me kumpikin näimme sen paluumatkalla aivan selkeästi; siellä se lepatti ylhäisessä yksinäisyydessään – moni muu oli pistänyt lippunsa lähelle aitaa, koska niitty oli tosiaan aika märkä. Hyvillä kengillä pääsi kauemmas!

Seuraavaksi kävelin Lagavulinille, jonka vastaanotossa/kaupassa vierailin vain pikaisesti. Pian olin taas tiellä ja auringonpaisteessa, kohteena Ardbeg. Matkalla piti vähän väliä pysähdellä, koska aina oli jotain kuvattavaa: upeita maisemia, vanha kirkko, lampaita..

Eleanor oli ilmoittanut meidät iltapäivän tislaamokierrokselle Ardbegiin, ja koska Minna tuli noin puoli tuntia ennen kierroksen alkua, emme vielä syöneet. Täällä oli oppaana opettajamainen, erittäin selkeästi ja hitaasti puhuva nainen, ihan erilainen kuin Jack (josta minä pidin enemmän). Kierroksen jälkeen taas maistiaiset (kahta eri laatua: Uigeadail – cask strength – ja Airigh Nam Beist, josta Minnakin piti!).

Ostosten jälkeen viimein syömään. Otimme molemmat alkupalaksi tomaattikeiton (kuumaa ja hyvää!) ja minä otin lasagnen ja Minna lohta uusilla perunoilla. Molemmat annokset olivat todella hyviä ja lasagne oli melkein saman makuista kuin Mustin tekemä. Minna oli ihan innoissaan kesän ensimmäisistä uusista perunoistaan, joten onnistui heti ensimmäisellä suupalallaan tekemään komean voimedaljongin keskelle rinnuksia.

Söimme rauhassa, eikä ollut enää mitään mahdollisuutta ehtiä päivän viimeiseen bussiin poispäin (se lähti 16.18), joten käveltiin takaisin. Aurinko porotti pilvettömältä taivaalta, Ardbegin työntekijät ajoivat ohi polkupyörillään ja moikkailivat mennessään, me vain talsimme.

Illalla ei sitten enää menty mihinkään, pakkailtiin ja rentouduttiin vain. Kirjoitettiin postikortteja, katsottiin uusi jakso Springwatchia (siinä oltiin Ardbegissa!) ja mentiin puoliltaöin nukkumaan.