Pubi-ilta

Eilen siirryttiin nettikahvilasta suoraan The PV (Princess Victoria) -pubiin. Majapaikkamme emäntä suositteli tätä pubia meille ja mainitsi ohimennen myös, etta keskiviikkoisin siellä on visa. Olimme sopivasta häppärin aikaan paikalla, pintti Strongbow’ta maksoi £2,20.. näitä tuli otettua muutama. Strongbow maistui muuten ihan erilaiselta kuin koto-Suomessa. Eika tuo pintti nyt häppärinkään jälkeen ollut hintavaa (£2,80/pint). Edellisen päivän HRC-hinnat olivat bloody rip-off.

PV:ssa on myos ruokaa. Miira otti Chicken Tikka Skewerin (eli kanavartaan) ja minä otin sitruunamarinoidun kanasalaatin. Tosi hyvää. Lista oli muutenkin oikein mukava, kallein ruoka oli lehtipihvi £5,95, muut maksoivatkin sitten £4,95. Alkupalat ja pieneen nälkään olevat annokset olivat tietenkin halvempia.

Syömisen jälkeen joimme lisää ja pelasimme paskaa (korttipeli). Aikamme pelattuamme päätimme ottaa viela nachoja. Ihan törkeän hyvää itsetehtyä guacamolea ja salsaa. Kolmen täyden pintin jalkeen siirryimme puolikkaisiin. Puolikkaalla oli reilusti puolikkaan hinta, eika niin kuin Suomessa, etta pienemmästä annoksesta sakotetaan ekstraa.

Olimme suunnitelleet, että mahdollisesti voisimme lahtea majapaikkaan jo yhdeksäksi tai ainakin vähän sen jalkeen, koska eilen alkoi Big Brother 8 täällä ja Davinaa olisi ollut kiva katsella. Visaa alettiin kuitenkin järjestää juuri ennen yhdeksää ja päätimme osallistua. It’s just a bit of fun. 40 kysymysta, maksimipistemäärä oli 46. Kisassa oli neljä osiota: yleistieto, musiikki, erikoisaihe (tällä kertaa Australia & Uusi-Seelanti) ja elokuvat & TV. Onnistuimme vastaamaan varmaan puoleen kysymyksistä, vaikka osa oli vähän liian paikallista tietoutta.

Kisan jalkeen vaihdoimme papereita naapuripöydän kanssa ja saimme tarkistaa kisassa kakkoseksi tulleiden vastaukset. Heidän joukkueensa nimi kuvasti meidankin tuntojamme “We’re missing Big Brother for this, so this better be good” Ykköseksi tullut joukkue sai 31 pistetta ja voitoksi Vodka-pullon, kakkoset saivat 30 pistetta ja skumppapullon ja kolmanneksi tuli kolme joukkuetta 29 pisteella. He saivat sipsipussin. Meidätkin mainittiin. Olimme viimeisiä 14 pisteella mutta “they’re not from this country, they’re from Finland”. Saimme kyllä parhaat aplodit kaikista osallistujista. Miira oli valitettavasti vessassa juuri meidän 45 seconds of fame -hetken aikana, mutta minä edustin meitä. Baaritytsyt olivat kovasti huolehtivaisia meistä kisan jälkeen, ettei meille vaan jäänyt traumoja kisan jumbosijasta. Heh, miksi ihmeessa olisi jäänyt?

Kisan jälkeen kuitenkin poistuimme pubista ja kävelimme Pink Houseen. Kävimme viela rautatieaseman Marks & Spencerillä ostamassa sipsejä, vaikka kello olikin jo yli kymmenen. Perille päästyämme säädimme hetken, mina merkkasin päivän ostokset ja sitten menimme nukkumaan. Sänky oli ihanan pehmea. Ihan erilainen kuin edellisen yön Piccadilly Backpackersin joustinpatja. Hieman arvelutti jakaa vain yksi tuplalevea peitto Miiran kanssa, mutta ihan hyvin yö meni eika kumpikaan hirveästi ominut peittoa.

Nyt kuitenkin lähdemme Pieria katsomaan. Samalla tsekkaamme, kuinka kauan kestää tästä bussiasemalle, jotta voimme pyytää Suelta aamiaista huomenna sopivaan aikaan. Ai niin, aamiainen oli tosi hyvä. Tuoretta hedelmäsalaattia ja jugurttia, muroja, teetä ja paahtista, jonka päällä oli paistettuja sienia, tomaatteja ja munakasta. Nams.

Meilla oli niin kivaa eilen PV:ssa, etta mietimme menevämme tänäänkin parille pintille. Livemusaa olisi tarjolla 7-9 pm, mutta häppäri on 5-7 pm. Safkaa tarjoillaan kasiin asti. Pitää vähän miettia aikatauluja, koska B&B-emäntämme Sue haluaa tarjota meille viiniä tänään.

Tapahtunut tahan mennessa:

(Alkuperaiset muistiinpanoajat ja -paikat lihavoituja)

Eilen herätys klo 7. Olin ensimmäisena ylhaalla ja revin Minnaa petistä… klo 8.18 jo pihalla tilaamassa taksia, joka tuli melkein heti.

Linja-autoasemalla taas yksi korttilöytö*, tavattiin lyhyesti Eija, joka kertoi menevansa kesä-heinäkuussa Edinburghiin, ja Minna puhui “näköpuhelun” opiskelukaverinsa Tanjan (joka oli samassa bussissa kuin Eija) kanssa.

Portilla 13.05: Lentokentän turvatarkastus oli tiukanpuoleinen: minut taputeltiin lapi ja “sain” näyttää melkein kaikki taskuissakin olevat tavarat, kun avainketju piippasi metallinpaljastimessa. Minna taas sai purkaa käsimatkatavarana olevan pikkureppunsa, koska se oli taynna elektroniikkaa.

Kentällä tehtiin yksi ostos, rannekello Minnalle, kun tajuttiin, etteivat kännykät ehka ole koko ajan päällä. Juotiin myos yhdet samppanjat viinibaarissa (Laurent Perrier Rose, brut – herkkua!).

Ilmassa 1.35 pm brittiaikaa: Koneessa oli ihq stuertti! Ruokana oli vaaleaa naudanlihakastiketta, herneita ja röstiä (kivaa, muistaakseni aina on joutunut syömaan jotain kanaa). Lukemisena Ilta-Sanomat yo-liitteineen, muuta ajanvietetta mm. kuvaaminen (uuh, upeita pilviä! Wau, ollaan söpöjä yhdessä – muttei ehka yhta söpöja ku se stuertti!)…

Piccadilly Backpackers 5.59 pm: Osattiin ulos kentältä ja ostettiin metroasemalta heti Oystercardit, joihin ladattiin rahaa reilun päivän tarpeisiin. Aamulla ladataan lisää jos tarpeen, viikoksi aikaa kun tullaan takaisin Lontooseen (plus arvoa, ollaan kuitenkin 8 yötä). Metrolla Piccadillylle ja suoraan hostelliin – oli helppo löytää. Laitettiin pedit (podit) kuntoon, järjesteltiin tavaroita jne… ja sitten taas liikkeelle.

10.15 pm: Aiottiin kayda Victoria Stationilla vähän tutkimassa paikkoja, ettei aamulla tarvitsisi enää etsiä mitään. Nähtiin sinne menevan bussin perävalot, ja seuraavaa saatiinkin sitten odottaa. Sitä odotettiin, kaveltiin seuraavalle pysäkille ja odotettiin… ja odotettiin…

Lopulta oltiin niin väsyneita ja tympiintyneitä odotteluun – ja nälkäisia, mika vain kasvatti käyraa – etta lähdettiin kävelemaan. Käveltiin Hard Rock Caféhen, eika yhtään oikeaa bussia mennyt vieläkään ohi (toiseen suuntaan niitä kylla meni pilvin pimein)! Syötiin itsemme täyteen ja juotiin Magnersia – pintin pullo maksoi vaivaiset £4,25! Tultiin toisella bussilla takaisin hostelliin ja mentiin suoraan petiin.

Ai niin, matkalla ostettiin välttämättömyyksiä Bootsilta: käsidesi, haavapyyhkeita (varmuuden vuoksi), särkylääkkeitä ja kaksi pulloa Coca-Colaa.

30.5.

Bussissa 12.42 pm: Heratys 7.30, pikapesu ja pakkaus, ulos noin 8.30. Bussilla (nyt tuli!) Victoria Stationille, josta käveltiin lyhyehko matka Victoria Coach Stationille ja jätettiin matkalaukku sailöön. Se haetaan 10.6. kun palataan Lontooseen. Läheisesta ostoskeskuksesta ostettiin pieni Lontoon karttakirja, eväita/aamupalaa ja juotavaa. Seuraavaksi haahuiltiin rautatieasemalla ja etsittiin nettikahvilaa (kuten sielta ostariltakin); ei löytynyt. Adapteri kylla löytyi ja se ostettiin.

Linja-autoasemalla oli reilu tunti aikaa istua ennen Brightonin bussin lähtöä: syötiin, käytiin vessassa, istuskeltiin kaikessa rauhassa.

NYT, Brighton: Bussi oli jonkin verran myöhässä ja lisää aikaa tuhraantui sadesuojien kanssa sählätessa; alhaalla, rannan tuntumassa oli kamala tuuli. Sadetta vahan välia, hiostavaa ja – uh. Ei kiva. Mutta majapaikkaan käveltiin, sinne oli helppo löytää. Omistaja ihmetteli ja kehui moista “urotyötä”, mutta eihän matka ollut pitka. Paremmalla säälla ja vähemmilla varusteilla sen olisi kavellyt ihan tyytyväisena, nyt “vähän” taas potutti mokoma keli.

Huone on pikkuisen, kapean Pink Housen yläkerrassa, oikein viihtyisä ja hyvän kokoinen (olemme talla hetkella ainoat vieraat). Levitettiin heti itsemme ja tavaramme, relattiin ja juotiin teemukilliset. Puoli viiden aikaan lähdettiin taas liikkeelle, mutta ensin oli hoidettu raha-asioita, juteltu Suen kanssa menomestoista ja muista paikoista. Saatiin mm. ohjeet tähän nettikahvilaan, joka on siisti ja vaikuttaa hyvältä. Minna juttelee juuri Miran kanssa mesessa; sähköpostit on jo tsekattu. Tunti maksaa £1,50, ja tanne tullaan varmaan huomennakin.

Seuraava tehtävä: ruokaa ja juomaa.

*Olin juuri edellisenä päiväna löytänyt yhden pankkikortin ja vienyt sen lähimpaan ko. pankin konttoriin (onneksi se oli tosi lähella!): nyt kortti ja samassa kotelossa ollut Kela-kortti piti käyda jattamassa linja-autoaseman lipunmyyntiin.

Hyvää palvelua

Netissä asioiminen on kätevää, kuten täällä on aiemminkin mainittu. Erityisesti kuitenkin riemastuttaa B&B-paikkojen palvelu: Islaylla majoituspaikkamme emäntä teki meille varauksen Ardbegin tislaamolle, eilen Pink Housen omistaja lähetti postia ja varmisti, että olemme varautuneet myös kylmempiin säihin – Brightonissa kun on viime päivinä ollut kylmää ja sateista. Lisäksi olemme saaneet tulo-ohjeet ja puhelinnumeron, jos sattuisimme eksymään – “tulen hakemaan, jos soitatte!”  Sama juttu Ledburyssa: Leadon Housesta luvattiin myös tulla hakemaan, jos on vaikeuksia löytää perille tms.

Ja lisää netin helppoutta: teimme juuri lähtöselvitykset! Istumapaikat sai valita itse (vapaana olevista, tietenkin). Boarding passit (tarkastuskortit) on tulostettu ja saatu vielä vahvistukset tekstiviesteinä. Portilla riittää, että näyttää sen tekstiviestin – uskomatonta!

Nyt kuitenkin petiin, edessä on aikainen herätys. Saapa nähdä, tuleeko nukkumisesta mitään…

Iiiiiiik!

Kaksi yötä reissun alkuun. Nyt ehkä jo vähän jännittää (iik, kääk, uuh, ääh!). Onneksi huomenna on kiireinen päivä, koska ennen reissua on hoidettava velvollisuuksia. Joku voisi kuvitella, että se olisi valitettavaa, että huomenna on kiire, mutta koska on kiire, ei ehkä ehdi hermoilla niin maan kauhian pal.

Matkalle mukaan tulee molemmille rinkat ja lisäksi yksi pieni matkalaukku, jonka jätämme Lontooseen muun maan kiertämisen ajaksi. Lisäksi mukana on tietenkin päiväretkiä varten pienet reput (jotka mahtuvat rinkkoihin, kun niitä ei tarvita). Matkalaukku on lähes valmiiksi pakattuna ja kuulemma Miirankin rinkka on suht kunnossa. Minun rinkkani sisältö on sullottu rinkkaan, jotta mikään ei häviä kaaokseen, mutta vielä pitäisi pakata niin, että sieltä rinkasta voisi olla mahdollista löytääkin jotain. Samalla tulee sitten tarkistettua, että kaikki tarpeellinen on varmasti mukana.

Tuntuu, että olemme ostaneet ihan hirveästi kaikkea tarpeellista (tai tarpeetonta) ennen reissua. Otsalamppu (köh), puhallettavat niskatyynyt, retkityyny minulle, istuma-alusta Miiralle, matkapyyhkeet, sadesuojukset ja suojapussit rinkoille, kameraan muistikortteja, kokoontaitettava reppu Miiralle ja pieni päiväreppu minulle, uudet kengät (pakko saada), matkalaukkuhihnoja, rahavyö Miiralle ja minulle vastaava roikkumaan kaulaan… enkä edes ole varma, että tuo lista oli kattava!

Tutuille tiedoksi, että meidät saa omista numeroistamme kiinni (tekstiviesti tavoittaa parhaiten) ja gmailin sähköpostiosoitteita kannattaa käyttää. Sitä tarkistamme säännöllisesti.

To do -lista tai ainakin sen alkuosa

Loma! Nyt se on alkanut (toinen päivä menossa)! Ja loppuu vasta juhannuksen jälkeen.

Reissua on valmisteltu, ostoksia tehty, osoitteita keräilty, raha-asiat hoidettu ja vaikka sun mitä. Itse matkalla on niiden muutamien suunniteltujen ja osin jo varattujenkin (maksullisia juttuja) “ohjelmanumeroiden” lisäksi ainakin seuraavaa tehtävää:

• maistele siidereitä
• ja oluita, varsinkin paikallisia
• ota selvää, millaista juustoa on Wallace & Gromit -leffoista tuttu Wensleydale
• maista Ardbeg-viskiä
• käy B-P Housessa Lontoossa
• lähetä paljon kortteja (pidä osoitelista lompakossa)
• älä tee tyhmiä (kalliita ja/tai painavia) ostoksia
• pidä huoli, että Minna saa tarpeeksi ruokaa ja unta

Bussimatkat

Reissua varten meidänhän piti alunperin ostaa reililiput kahdelle (yhteensä 598 €, matkustuspäiviä 8 kpl). Kuten aiemmin jo kirjoitin, päätimme vaihtaa junat busseihin. Nyt olen varannut ja maksanut kaikki bussimatkat ja summaksi meiltä kahdelta tuli yhteensä 176,20 €. Säästimme siis todella paljon! Enimmäkseen meillä on muutaman punnan maksaneita bussimatkoja, mutta joillain väleillä halpoja ei ollut tai halpisten ajankohdat eivät sopineet. Kallein on Manchesterin ja Glasgow’n välinen matka (£50 yhteensä meiltä kahdelta eli 73,25 €). Kun ajattelee, mitä maksaisi tehdä tällainen reissu Suomessa busseilla, niin alkaa heikottaa. Siinä ei 176,20 € riittäisi edes yhdelle hengelle.

Bussireittimme kulut ovat tällaiset:

Lontoo-Brighton: £2,00 = 2,94 € (National Express)
Brighton-Lontoo: £2,00 = 2,94 € (National Express)
Lontoo-Oxford: £2,00 = 2,92 € (Megabus)
Oxford-Birmingham: £6,00 = 8,79 € (National Express)
Birmingham-Ledbury: £5,90 = 8,63 € (National Express)
Ledbury-Birmingham: £5,90 = 8,63 € (National Express)
Birmingham-Manchester: £10,00 = 14,65 € (National Express)
Manchester-Glasgow: £50,00 = 73,25 € (National Express)
Glasgow-Kennacraig: £14,77 = 21,62 € (Citylink)
Kennacraig-Glasgow: £14,77 = 21,62 € (Citylink)
Glasgow-Edinburgh: £3,00 = 4,38 € (Megabus)
Edinburgh-Lontoo: £4,00 = 5,84 € (Megabus)

Aikaa bussimatkoihin menee laskujeni mukaan 36 tuntia 36 minuuttia (7 matkustuspäivää). Keskimäärin vietämme siis matkustuspäivää kohden bussissa 5 tuntia 14 minuuttia. Näihin matkustuspäiviin on myös laskettu ne pari yötä, jotka vietämme bussissa (Manchester-Glasgow ja Edinburgh-Lontoo). Tällä tavoin säästyy yöpymiskulut kun samalla siirtyy paikasta toiseen.